Miten on arki lähtenyt rullaamaan, kaikki varmaan jo olette kuitenkin palanneet töihin? Täällä oltiin erityisen onnellisia viikonlopusta, koska meidän pihaan saapui kolme isoa kasaa multaa ja niihin liittyen hommaa riittää. Toinen projekti, joka on lähtenyt vihdoin etenemään, on parveke, johon asennettiin viikonloppuna pohjamateriaaleja (materiaaleja, koska itselläni ei ole hajuakaan, mitä ne oikealta nimeltään ovat!). Parveke on jo niin pitkään ollut keskeneräinen, että sen valmistuminen lähitulevaisuudessa tuntuu todella isolta edistysaskeleelta.

Edistysaskelista ei voida puhua arjen rytmin hakemisessa, sillä jälleen tänään havahduin vasta illalla siihen että huomenna olisi taas hoito- ja työpäivä. En ole vielä löytänyt minkäänlaista rytmiä siihen, kuinka toimia – hoitoreput on melkein joka aamu pakkaamatta ja lopulta saavumme päiväkodille noin varttia myöhemmin kuin olin suunnitellut. Päätin tänään, että alan heti huomisesta eteenpäin tekemään listoja ihan kaikista muistettavista asioista, jotta oma arki helpottuisi. Muista ostaa Minealle toiset kurahousut, käy läpi lasten ulkovaatevarastot, tilaa molemmille uudet lenkkarit, laita kiertoon vanhoja vaatteita, osta pipoja ja pese vanhoja kenkiä.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta onneksi kaiken ei tarvitse olla valmista heti, ainakin niin olen yrittänyt itselleni vakuutella stressin välttääkseni.

Tekemisen paljoutta harmitellessani olen joskus pohtinut, millaisen kuvan annan itsestäni blogissa. Vaikutanko stressaantuneelta, perfektionistilta tai kireältä? Yleensä kun totuus on se, että tehtävälistani kasvaa juuri siitä syystä että elämässä aina löytyy jotain paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kuin ne arkiset velvollisuudet ja to-do-listat, enkä loppujen lopuksi ihan kauheasti jaksa murehtia niitä töitä, joita voi siirtää tulevaisuuteen. Paljon tärkeämpää on tehdä kivoja asioita, jotka tapahtuvat juuri siinä hetkessä ja saattavat jopa olla ainutlaatuisia, se kun todella on niin että kerran tässä vaan eletään.

Onko teillä hyviä vinkkejä siihen, kuinka hallita omaa tehtävälistaa mutta silti viettää stressitöntä arkea? Itse yritin joskus noudattaa periaatetta ”jos homma vie alle vartin, tee se heti”, mutta loppujen lopuksi epämiellyttävämmät hommat vain kasaantuvat kuitenkin kun niiden tekemistä välttelee viimeiseen asti. Listojen laatiminen kyllä jo itsessään auttaa, mutta siinäkin on omana ongelmanaan se, että listoilla on yleensä tapana kasvaa samaa tahtia kun niitä saa lyhennettyä alkupäästä. Toisaalta voisin jatkaa myös vanhalla hyväksi havaitulla tekniikalla ”tee listoja, mutta älä aikatauluja niiden suorittamisesta”. Ei ehkä toimi eteenpäin työntävänä voimana, mutta on varma tapa välttää turha stressi!