Katsoin parhaaksi ilmoittaa sen jo heti otsikossa, olen täysi noviisi kameran kanssa, ja sellaisena varmaan tulen pysymäänkin ellei jonain päivänä vapaa-aikani yllättäen lisäänny ja päätän ilmoittautua jollekin kurssille, tai miksei jopa useammallekin, opiskelemaan valokuvausta. Joka tapauksessa ystäväni uskalsi luottaa taitoihini sen verran, että yhtenä päivänä kuvattiin Erikan lapsia, otettiin 1,5vee kuvat ja extrana sisaruskuvia. Tytötkin innostui samalla poseeraamaan enemmänkin, joten sessio venyi pidemmän puoleiseksi, ja kuvasin vielä Mineaa ja Elsaakin yhdessä ja erikseen. Tytöt on olleet kuin paita ja peppu jostain puolivuotiaasta saakka, mutta kesän lopulla tiet erkanee Elsan perheen pakatessa kamansa ja muuttaessa Tampereelle, joten ns kaverikuvat on ihan kiva muisto tytöille tulevaisuudessa. Yhteyttä toki tullaan pitämään tiiviisti jatkossakin, mutta saa nähdä kuinka läheisenä tyttöjen ystävyys säilyy. Harmi juttu, mielellään pidettäisi Erikan porukka naapurissa, mutta niin se vaan elämä vie mennessään..
Joka tapauksessa, tässä näitä kuvia olisi muutamat teidänkin nähtäväksi. Olin jo jonkun aikaa bongaillut tuota paikkaa, johon auringonvalo siivilöityy nätisti. Yleensä tykkään kuvata aavistuksen pilvisellä säällä ja suoraa aurinkoa välttelen viimeiseen asti, mutta tuossa talon takana kirkkain valo jää toiselle puolelle päästäen puiden välistä parit säteet. Aika ihana, eikö?
En ehkä kestä mitä pieniä poseeraajia nämä kolme on <3 Minea on varmaan jo aika kyllästynytkin näkemään kameran mun kädessä, mutta Erikan lapsille se oli sen verran uusi juttu, että Elsa varsinkin pisti parastaan. Pyysin hymyilemään niin sieltä tuli niin leveä hymy, että koko naama oli yhtä naantalin aurinkoa. Ja katsokaa nyt noita tyttöjen samismekkoja ja -kenkiä!
Mulla oli vielä Nooakin mukana kuvia ottaessa, mutta kaikesta sähläämisestäkin huolimatta oli kivaa kuvata välillä jotain erilaista. Tai tuleehan Mineasta otettua välillä paljonkin kuvia, mutta enimmäkseen räpsin ne niin, että hiiviskelen kameran kanssa kuvaamaan sitä, mitä tyttö parhaillaan touhuaa. Mistään lahjonnalla aikaansaaduista poseerauksista ei siis yleensä ole kyse – lahjontaa hyödynnetään ennemminkin silloin kun aamulla mietitään mitä puettaisi päälle. Sitten on näitä lempparivaatteita, kuten esim kuvissa päällä oleva syötävän ihana Grafton mekko, jonka tilasin Pompin ennakkoalesta. Postausta kirjoittaessani huomasin muuten että POMPdeLUXilta oli juuri tullut spostia alejen alkamisesta, joten keräsin vielä tähän alle muutamia kuvia Minean Pompin tän kauden vaatteista. Ite tein tänään heti aamulla tilauksen, mutta vieläkin näytti monista vaatteista olevan tosi hyvin kokoja jäljellä. Aleprossat oli jo heti 30-50% joten mä hamstrasin käytännöllistä perusvaatetta Minealle sukkiksista lähtien – etenkin perustrikoissa voi hyvin ottaa koon, kaksi normaalia isompaa ja ne menee käytössä lähes ikuisuuden.
P.S. Piti vielä sanoa, että mä innolla treenailisin kuvausta muihinkin kun Mineaan ja Nooaan, joten jos joku kaveri innostuu kuvauttamaan lapsiaan, niin viestiä mulle! Lopputuloksesta en tosin mene ollenkaan takuuseen 😀
MOI
Ihania kuvia tuli, kyllä kun paljon kuvaa niin kuville rupeaa löytymään silmää. Monet bloggarit tuntuvat saavan jopa parempia kuvia kuin ihan ammattilaisvalokuvaajat. 🙂
Lapsia on ihana kuvata, erityisesti pieniä lapsia jotka eivät yritä mitään kameran edessä tai ole vaivaantuneita, Pinja alkaa olemaan jo siinä iässä, että yrittää jotain superhienoa poseerausta jolloin luonnollisuus katoaa kyllä, Isla taas on ihanan luonnollinen muttei hetkeäkään paikoillaan. 🙂
Minua yksi kerhotuttu äiti pyysi kuvaamaan poikaansa nyt kesällä täällä vanhalla kirkolla, vähän pitkin hampain lupauduin tuohon, jotenkin sitä on niin kriittinen itseensä, että pelottaa josko hän ei olekkaan kuviin tyytyväinen ja mitä ihmettä kuvauksesta kehtaa edes pyytää häneltä…
P.S Näin muuten Minean ja ehkä äitisi työntämässä Nooaa tänään aamupäivällä puistossa, yritin tähyillä sinuakin mutten huomannut. 🙂
Ihan oikein näit! Olin ite käymässä töissä sillä aikaa kun äiti ulkoilutti näitä kahta :).
Mäkin oon välillä ajatellut, että bloggaajat päihittää ainakin kaikki perinteiset valokuvaamot, joissa räpsitään niitä pönötyskuvia studiossa. Onneks nykyään on myös ihan huippukuvaajia, kuten Laura Schneider ja Nikki Strbian jne. Mutta on noilla ammattilaisilla ihan omat hintansakin, että rohkeesti vaan Meeri kuvailemaan!