Voisin tässä kohtaa vuotta kliseisesti taas ihmetellä, että miten tämä aika taas menikin niin nopeasti. Samaa ihmettelen myös lomastani, jota ihan vasta äsken lasten kanssa odotettiin ja suunniteltiin ja nyt se on jo melkein ohi. Pian olen itsekin vuoden vanhempi, Minea aloittaa koulun, kohta on taas kesä ja ennen kuin huomaankaan molemmat lapset muuttaa jo pois kotoa. Tuo meidän kuivunut joulukuusikin varisti viikossa lähes kaikki neulasensa lattialle, vaikka en millään muotoa ollut vielä valmis siirtämään kuusta olohuoneesta roskakatoksen seinän vierustalle. Mihin tämä kaikki aika katoaa?

Toisaalta taas, voisinhan katsoa asiaa toisestakin näkökulmasta. Olemme loman aikana ehtineet tehdä monia älyttömän hauskoja asioita, nähdä paljon ystäviä ja viettää täysin kiireettömiä päiviä perheen kesken. Kun tätä vuotta miettii taaksepäin, on vuoteen mahtunut paljon erilaisia tapahtumia eikä yhtään enempää olisi ehtinytkään. Taidan huomenna aloitta uuden tavan kokoamalla vuoden 2018 yhteen valokuva-albumiin, jotta vielä vuosienkin päästä muistaisin, kuinka paljon olemme saaneet yhdessä kokea ja kuinka onnistunut vuosi kokonaisuudessaan oli. Ja mitä tulee siihen joulukuuseen, saimme nauttia sen luomasta tunnelmasta viikon ajan – ja se maksoi vain alle kolmekymppiä.

Hyvää uutta vuotta!