Ja lähes aina sen aika on loppusyksystä. Tämä syksy ei onneksi ole ollut mikään erityisen pitkä ja pimeä, mutta jotenkin syksy tuppaa aina olemaan se vuoden kiireisin. Tulee muutama projekti liikaa, jotain yllättävää johon ei osannut varautua tai sitten itse keksii jotain, vaikka todellisuudessa aikaa ei juurikaan olisi mihinkään ylimääräiseen. Tänä syksynä on ollut Minean jumppaesityksiä, talkoohommia, parit työpaikan kekkerit, pikkujouluja, työprojekteja, joista en osannut kieltäytyä, vanhempaintoimikunta ja tonttudisco, yksi kranssin askarteluilta ja vireillä oleva hyväntekeväisyysprojekti.

Ystäväni Kerttu kuvaili elämääni hyvin sanoilla ”aina sata palloa ilmassa, joskus joku saattaa tippua”. Tottahan se on, innostun helposti kaikesta ja tekisin enemmänkin, jos vuorokauden tunnit riittäisivät. Itse asiassa haaveilen salaa yrittäjänä toimimisesta, mutta samaan aikaan tiedän, että se olisi viimeisin minulle sopivista ammateista, sillä heikkouteni on raha-asioiden hoitaminen ajallaan. Silti en voi olla ajattelematta, mihin kaikki johtaisi, jos keskittäisin kaiken innostuneisuuteni ja energiani johonkin yhteen intohimon kohteeseen sen sijaan että sinkoilen sinne tänne tehden kaikenlaista vähän kaikkialle.

Tänään on jo joulukuun ensimmäinen ja tiedän, että vähitellen onneksi kiireet alkavat helpottamaan ja voin keskittyä joulun suunnittelemiseen ja valmisteluihin. Jouluaaton aiomme viettää kotona, ja vaikka se tarkoittaa hommaa ruokien suhteen, on se sellaista tekemistä joka enemmän rentouttaa kuin stressaa. Ne muutamat lahjat, jotka omille lapsille annamme, on jo ostettuina, joten joulua kohti mennään rennolla otteella.