Kuinka teillä on viikko lähtenyt käyntiin? Omalla kohdallani voisin käyttää lehtien suosimaa ehkä vähän typerääkin lausahdusta talvi yllätti suomalaiset 🙂. Talvesta ei nyt vielä voida puhua, mutta kylmyys tuli niin yhtäkkiä, että olen kulkenut paikasta toiseen koko ajan sormet ja nenänpää palellen! Löytyykö sieltä muita vilukissoja, joilta kestää hetken aikaa tottua tällaisiin kelin muutoksiin?

Viime viikolla Minealla oli hoidossa vähän hankaluuksia päiväunien kanssa, mutta loppuviikosta ja tällä viikolla kaikki on taas onneksi sujunut entiseen tapaan. Pieni uniprotesti johtui varmasti edellisellä viikolla pitämästäni kahden päivän vapaasta, hoitorutiinit vain taisivat päästä unohtumaan. Sama voi hyvinkin olla edessä syysloman jälkeen, sillä Minea on parin viikon päästä viikon kanssani kotona, kun hoitotäti pitää omaa syyslomaansa. Ihan tervetullut irtiotto töistä itsellenikin siis tiedossa!

Viime päiviin on mahtunut muutakin kuin hoitopäiviä ja leppoisaa perusarkea. Kahtena viikonloppuna peräkkäin huristelimme Minean iloksi Viherlandiaan katsomaan kahta hellyttävää papukaijaa, joista toinen huuteli meille terve, terve ja päivää. Hyvin usein tulee nykyään tehtyä asioita vain ajatellen Mineaa, mutta kyllä niistä omista menoistaan mielellään tinkii, kun näkee miten suurta iloa pienetkin asiat voi Minealle tuottaa! Papukaijoja lähdimme katsomaan Pompin Clarksville little jumpsuitissa ja siihen kauniisti sopivassa Bergen little toppaliivissa, jota meillä onkin alkuepäilyistä huolimatta tullut käytettyä hyvinkin useasti. Myös jumpsuit on osoittautunut niin käteväksi sisävaatteeksi, että viimeistään alennuksista on hankittava sama vaaleansinisenä tai harmaana.

Meidän pienen eläinrakkaan tytön ensimmäisiä sanoja vähän ennen vuoden ikää oli eläinnimet ja eläinten äänet, mutta nyt sanavarasto on karttunut niin huimasti, että kirjojen sivuilta Minea tunnistaa jo suurimman osan eläimistä. Muutenkin puhuminen on kehittynyt ihan uskomatonta vauhtia jo pelkästään parin viime viikon aikana, kun puhutut lauseet on pidentyneet ja sanojen ääntäminen selkiintynyt. Kolmisanaiset lauseet on jokapäiväisessä käytössä, ja on ollut mahtava huomata, kuinka Minean kanssa pystyy jo ihan oikeasti ”keskustella” kun kysymyksiin saa vastauksiakin. Eilen tyttö muun muassa tokaisi kesken puuhiensa ”Minea hakkaa peiliin, kuuluu rummun ääni”, ja voin kertoa, ettei touhut olleet kovin luvallisia ;)! Liekö hoidon aloittaminen ja sieltä saatu isompien tyttöjen esimerkki saanut tämän kehityshyppäyksen aikaan, mutta kovin isolta tytöltä tuo jo vaikuttaa. Missä iässä teillä on alettu puhua sanoja yhdistäen?

Enää pari päivää ja sitten Tampere kutsuu! Kovin montaa shoppailu/aktiviteettivinkkiä en ole vielä saanut, joten niitä otetaan mielellään lisää. Eilen tuli kylläkin vähän jo shoppailtua etukäteen, kun kävimme päivällä Minean kanssa pitkästä aikaa pienellä kaupunkikierroksella. Käynti oli kaiken odottamiseen arvoinen, sillä löysin itselleni jotain mikä on ollut hakusessa jo muutaman vuoden!