Jonkun verran oon törmännyt muiden blogeissa postauksiin, joissa valotetaan ajatuksia bloggaamisesta ja etenkin kaikesta siitä, mikä ei lukijalle asti näy. Suosittuja äitibloggaajia kyseenalaistetaan ehkä eniten siitä, onko bloggaaminen oikeaa työtä, jolloin lapsi voi olla hoidossa tai onko se harrastuksena oikeutettu viemään aikaa muulta tärkeämmältä, kuten perheen kanssa olemisesta. Toisaalta taas sisustusbloggaajien kotien siisteyttä ihmetellään – eihän kellään voi oikeasti olla niin siistiä, jos ei meilläkään ole! Ja muotibloggaajat ovat jatkuvan tarkkailun alla lihomisistaan, liiallisesta laihuudesta tai muuten vaan mielipiteitä herättävästä ulkonäöstä. Miksi ihmeessä kukaan sitten haluaisi blogata ylipäätään?!
Mä aloitin bloggaamisen niin, etten edes ajatellut sen olevan muuta kuin kuulumisten kertomista sukulaisille. En ollut eläissäni seurannut yhtäkään blogia, vaikka kaverini oli pitänyt omaansa jo useamman kuukauden ajan ja monesti linkitti postauksiaan facebookissa. Blogeja lukemattomana en vaan tajunnut blogien viehätystä lainkaan, ja siksi on nykyäänkin helppo ymmärtää miksei moni omista sukulaisistanikaan lue mun blogia. Vähitellen löysin pari blogia, joita aloin seurata, tajusin että blogeista löytyy kokonaan oma, inspiroiva maailmansa, ja olin ennen kaikkea ihmeissäni, kuinka lahjakasta porukkaa ns. tavallinen kansa voikaan olla! Oma blogini kännykkäkuvineen alkoi hävettää sen verran, että oli hankittava järkkäri (äitiltä lainaan), vaikkei sitä osannutkaan käyttää kuin automaattiasetuksilla. Vasta lähes vuoden blogattuani aloin viime syksynä tutustua kameran säätöihin, rakastuin kuvaamiseen ja päätin etten koskaan lopettaisi bloggaamista. Tai ainakaan pitkään aikaan :).
Huono bloggaaja olen siinä mielessä, etten osaa vetää rajaa sisällön suhteen oikein mihinkään. Bloggaan siitä mikä milloinkin mussa herättää ajatuksia tai inspiraatiota. Olen jättänyt blogin ulkopuolelle kaiken vähänkin henkilökohtaisemman, kuten parisuhteen, työn, ajatukseni äitiydestä tai mieltäni painavat arjen asiat. Blogin ulkopuolella olen ihminen, joka kiinnostuu valtavasti perinteisistä äitiyskeskusteluista – imetys vai korvike, piltti vai luomusoseet, lapsen vai vanhempien ehdoilla… – ja tykkää muutenkin käydä pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Blogissa olen nainen, joka sisustaa kotia, seuraa muotia ja antaa elämän rullata omalla painollaan. Mun juttuni ei ole kirjoittaa julkista päiväkirjaa, vaan pitää hauskaa harrastukseni parissa.
Tällä hetkellä olen niin onnekas, että saan bloggaamisesta KIDEissä (mitä parhaimmassa vertaistukiporukassa!) myös tuloja, vaikkei blogini lukeudukaan Suomen kärkiporukkaan. Olen myös iloinen siitä, että olen koko blogiurani aikana tainnut saada vain kaksi negatiivista kommenttia, mikä lienee tarkoittaa sitä, että lukijakuntani ei ole sieltä nuorimmasta päästä. Kommenttiboksin tyypeistä on tullut tuttuja, joiden kuulumisia odotan innolla ja joiden kanssa juttu varmasti luistaisi blogin ulkopuolellakin. Koen olevani jollain tapaa vastuussa teille blogini sisällön laadusta, sillä en tahtoisi tuottaa lukijoilleni pettymystä uuden postauksen ilmestyttyä. En kuitenkaan oikein osaa suodattaa kirjoituksiani, joten joskus tulee toki postattua sellaistakin, josta juuri silloin olin innoissani, mutta kirjoitus ja kuvat ei enää seuraavalla viikolla tunnukaan niin kovin järkeviltä.
Kirjoitan blogiin lähes päivittäin, koska olen aikamoinen ikiliikkuja ja inspiraation janoinen enkä kovinkaan usein harrasta sohvapäiviä. Ajattelen, että on kiva postata aina kun on tapahtunut jotain kertomisen arvoista tai olen löytänyt jonkun uuden jutun, josta voisin uskoa teidänkin kiinnostuvan. KIDEissä mulla ei ole minkäänlaista kuukausittaista postausvaatimusta, vaan omasta ilostani käytän melkein joka päivä aikaa blogin parissa. Ystäväni välillä ihmettelevät, miten voin pienen lapsen äitinä ehtiä kaiken tämän, mutta voin hyvällä omatunnolla sanoa, ettei bloggaaminen ole juuri koskaan pois Minean kanssa vietetystä ajasta. Jos harrastukseni olisi kuntosali tai jumppaaminen, veisi se enemmän yhteistä aikaamme viikossa kuin blogin pitäminen. Tekstit postauksiin syntyy Mineaa nukuttaessa niiden kuvien pohjalta, joita olen päivän mittaan räpsinyt. Kuvia varten en lavasta tilanteita (vain muutaman kerran olen tehnyt niin halutessani Mineasta kuvia tauluiksi teetettäväksi) tai siirtele kotona tavaroita, vaan kuvaan oikeaa arkea, sitä jota meillä koko ajan eletään ja puitteita joissa elämme. En vain satu olemaan ihminen, joka viihtyisi sotkuisessa kodissa tai pukisi tyttöään kameran linssin ulottumattomissa Hello Kittyyn. Kaikki me eletään tavallamme, eikö?
Lukijan silmään bloggaajien elämä voi näyttää melko materialistiselta, jos jatkuvasti hankitaan uutta vaatetta tai maljakkoa tai päivittäin tuunataan vanhasta vähän mielenkiintoisempaa. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut muodista, panostanut paljon sekä itseeni että kotiini – tämäkin kaikki liittyy haluuni katsella ympärilläni kauniita asioita ja nauttia elämästä eikä vain säästellä sitä päivää varten, kun nauttiminen ei enää ole mahdollista. Tämänkin suhteen meillä kaikilla voi olla erilaiset näkemykset ja se meille sallittakoon! Vaikka kovasti lukijoitani arvostankin, en silti hankkisi mitään vain tarjotakseni teille hyvää sisältöä. Tästä syystä teen myös vain sellaisia yhteistyöpostauksia, joissa esittelen tuotteita, joita hankkisin ilman omaa blogiakin.
Jaksoitteko lukea loppuun asti :)? Huikatkaahan kommenttiboksissa ajatuksia joita teissä heräsi! Voisin kommentoijien kesken arpoa yhden setin lempparikynsilakkojani kevätuutuuksista! Arvonta starttaa heti ja sulkeutuu tiistaina 6.5.
Jaksoin lukea. Nykyään yhä useammin itsekin mietin, miksi bloggaan, vaikka alkuaikoina se oli kristallinkirkasta. Samaten on koko ajan vaikeampaa miettiä rajausta, mitä blogiin laittaa ja mitä ei.
Eihän sitä kaikkia harrastuksia tarvii niin kovin järkeillä ja peeustella, pääasia että nauttii! Aiheiden rajaamisen suhteen ei oikein voi mennä fiiliksellä, varsinkin kun on perhettä ja oma arki koskee muitakin kuin itseä. Toisaalta en ole vielä tähän päivään mennessä kovin kauheita uhkia keksinyt, mitä voisi tulla vastaan kun olen blogissa omalla nimellä ja naamalla.
Kivoja ajatuksia bloggaamisesta. Minä olen pitänyt blogia jo noin 5,5-vuotta ja aihealueet ovat aina vähän seilanneet siinä mikä nyt on sattunut kiinnostamaan siihen aikaan ja mikä asia on ollut silloin meillä arjessa pinnalla, nyt on kovasti mieltä lähelläni vauva jutut ja pikkuhiljaa tuosta esikoisetakin voi vähemmän ja vähemmän kirjoitella kun aloittelee kuitenkin jo syksyllä eskaria.
Nyt bloggailua vähän hidastaa aika, kun ei vain meinaa riittää aikaa istahtamaan koneelle ja tekemään postausta.
Sinun kotipostaukset ovat kyllä aina niin ihania, meillä ei varmaan ikinä tule olemaan niin siistiä kuin teillä on vaikka siivoisin koko päivän. 😀
Mä oon ehkä aavistuksen siivousfriikki..tai en ehkä siivouksen suhteen, mutta tavaran suhteen. En voi yhtään sietää ylimääräistä tavaraa ympäristössä, vaan mitä vähemmän sen parempi!
Se on varmaan ihan luonnollista että lapsi alkaa kasvaessa rajautua vähän enemmän blogin ulkopuolelle. Enkä usko että kouluikäisen vaatetus ja leikit onkaan enää niin polttava aihe kuin vauva- ja taaperoaika, jolloin sitä vertaiatukea tarviaa. Arvostettavan kauan sä oot blogannut!
En itse bloggaa, mutta luen paljon blogeja. Näin vierestäseuraajana näyttää siltä, että bloggaus on muuttunut viime vuosina paljon. Bloggauksesta on tullut bisnes (joillekin varsin kannattavakin), mutta toisaalta myös nurjat puolet ovat lisääntyneet. Olet onnekas, kun olet säästynyt negatiivisilta kommenteilta, olin hyvin surullinen lukiessani mm xenia’s dayn bloggaajan kokemasta ahdistelusta. Osaltaan tähän vaikuttaa varmasti juuri se, että rajaat blogistasi ulos henkilökohtaisen elämäsi ja monet omat mielipiteesi ihmisten tunteita herättävistä aiheista. Tykkään kuitenkin kovasti lukea blogiasi! Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi!
Voi kiitos ja samoin sulle! Niinhän se on että sitä enemmän joutuu kritiikkiä kestämään mitä enemmän omaa persoonaansa laittaa likoon. Toisaalta kyllä esim sisustusbloggaajatkin saavat jonkin verran kritiikkiä, vaikka eivät raottaisi elämäänsä juuri lainkaan. Ja saahan niitä lukijoita aina enemmän mitä enemmän itsestään paljastaa.
Luin loppuun toki, kiva postaus! 🙂
Kiva kuulla!
Sä olet kyllä niin käsittämättömän tehokas, aikaansaava ja idearikas, ettei voi kuin ihailla! Tosin alusta unohtui mainita se, miten huuuurjasti kaverin blogi sinua alkutaipaleella innoittikaan ;)…
Heh, kiitti!! Se on totta, että kyllähän sun blogi ehdottomasti inspiroi!
Luen blogiasi juuri siksi, että aiheita on laidasta laitaan ja myös siksi, että tykkään kuvistasi ja jutuistasi 🙂 Lapsetonta ei pelkät muksujutut jaksa kiinnostaa, mutta niitä minun ei olekaan pakko lukea, vaikka joskus olen jopa innostunut kommentoimaankin :). Koen olevani aika pahasti väliinputoaja… Olisi kivaa lukea lapsivapaita blogeja, mutta ne on lähes aina alle parikymppisten tai yli viisikymppisten kirjoittamia ja siksi aiheet voi olla jotain muuta, mistä haluaisin itse lukea. Ja siksi on kivaa, että äitiblogeissa on aiheita, jotka minua kiinnostaa!
Oletko kuullut siitä, että erästä äitibloggaajaa vastaan on tehty lastensuojeluilmoituksia, koska hän käy salilla ja käyttää aikaansa omaan hyvinvointiinsa (ja sitä kautta lapsetkin voi hyvin)? Ihan pimeä juttu! Mä en ole missään vaiheessa ajatellut kenestäkään bloggaajasta, että elämä olisi vain sitä, mitä blogissa esitellään, mutta valitettavasti monilta puuttuu maalaisjärki. Ja valitettavasti ihmiset voivat olla ilkeitä! Onneksi minäkään en ole negatiivista palautetta saanut, mutta olen erittäin huolestunut siitä yleisestä negatiivisesta ilmapiiristä, joka vallitsee monien blogien kommenttikentissä, nettikeskusteluissa ja Facebookissakin.
Mulla on tuo sama ajatus bloggaamisesta… En halua kirjoittaa päiväkirjaa vaan kirjoittaa niistä aiheista, jotka sillä hetkellä ovat mielessä ja bloggaaminen on kiva harrastus, joka antaa mulle paljon ja on kehittänyt luovuuttani. Olen edelleen kiitollinen sulle, että innostit minua muuttamaan blogini sellaiseksi, kuin olin aina halunnut ♥
Mun blogissa aiheet seilaa hyvinkin paljon sen mukaan mistä ite oon milloinkin innostunut. Tällä hetkellä se selkeästi on naisten muoti ja Minea on taas ollut vähemmällä huomiolla blogissa.
Luinkin tosta lastensuojeluasiasta ja se oli musta ihan järjetöntä! Toisaalta eihän me tiedetä mitä muuta siellä taustalla voi olla, mutta jos tosiaan perusteena on vain äitin treenaaminen, pitäisi mun mielestä tässä yhteydessä ottaa tleisesti puheeksi tasa-arvo Suomessa.
Juuri tämän vuoksi blogistasi pidänkin. 🙂 Hyvän tuulen blogi.
Mahtava kuulla!!
Luin loppuun 😉
Olen sitä mieltä että blogit ovat niin hieno ”keksintö” juurikin..saan itse paljon inspiraatiota näistä, vinkkejä/suosituksia, vertaistukeakin…<3
Blogit on mahtava keksintö, mutta saa ainakin mut inspiroitumaan vähän liiankin monesta asiasta ja liian usein :)!
Kiva postaus, sun blogi on mukavasti monipuolinen 🙂
Voi kiitos!
”En vain satu olemaan ihminen, joka viihtyisi sotkuisessa kodissa tai pukisi tyttöään kameran linssin ulottumattomissa Hello Kittyyn” Aamen 😀 Samaistun tuohon, vaikka en bloggaakaan ja otan kuvia vain omaksi ilokseni. Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.
Hahaa, sullahan olis kaikki edellyrykset blogin pitämiseen, kun kuviakin olis jo valmiina :)!
Totta kai jaksoi lukea loppuun, mielenkiintoista tekstiä. 🙂 Hienosti kiteytit omat ajatuksesi bloggaamisesta.
Mulla on tällä hetkellä menossa jotenkin sellainen vaihe, etten yhtään jaksa panostaa blogiin tai oikein kirjoittaa ollenkaan. Mutta se onkin parasta kun voi itse päättää, millon harrastaa bloggaamista aktiivisemmin ja millon ei. Samalla tavalla kun muissakin kivoissa harrastuksissa. 🙂
Ihania kuvia! ♥
Kiitos! Se onkin ihanaa ettei bloggaamisessa ole niin sanotusti tilivelvollinen kenellekään vaan jutut, postaustahti, kaikki saa ite päättää. Vaikka kyllähän sitä tietenkin tahtoisi antaa lukijoilleen mahdollisimman hyvää sisältöä.
Luin loppuun asti. Olen joskus miettinyt itse oman blogin perustamista mutta en ole uskaltautunut siihen hommaan. En halua elää elämääni julkisesti. Olen hyvin tarkka yksityisyydestäni. Olisi kamalaa jos tunnistettaisiin kadulla. =) Ahdistuisin siitä varmasti. Toivottavasti arpaonni suosisi kerrankin. En ole mitään koskaan netistä voittanut.
Ei hätää, ei muakaan varmaan kukaan koskaan kadulla tunnista :). Onhan niitä blogeja, joissa kirjoittaja on anonyymi, mutta toisalta ite aiankin tykkään kuvista, joissa näkyy kasvot ja ilmeet. Osittain se tuo myös sitä samaistumisen helppoutta, kun bloggaajan on vähän kuin puolituttu.
Aivan ihana postaus ♥ Moneen asiaan pystyi samaistumaan ja tekstisi oli rehellistä. Kiitos!
Kiitos tuhannesti :)!
Hienoja ajatuksia blogggaamisesta! Itseäkin kovin kiinnostaisi, mutta kokopäivätyöläisenä en löydä siihen aikaa. Iltaisin luen muiden blogeja.
Omista yöunistahan tämä bloggaaminen on näin päivätyöläisenä pois, mutta en siltikään olisi valmis lopettamaan. Enemmän tämä lopulta kuitenkin antaa kuin ottaa!
Hienosti olet ajatuksia kiteyttänyt! Itseäni eniten ärsyttää se, että bloggaamisen automaattisesti ajatellaan olevan lapsen kanssa vietetystä ajasta pois. Ensinnäkin: eiköhän jokainen äiti/isä harrasta joskus jotain myös lapsen valveilla. Toiseksi, blogin kirjoittaminen on juuri sellainen aikaan ja paikkaan sitomaton harrastus, jota voi hyvin tehdä lapsen ehdoilla. Ugh, olen puhunut!
Se on kyllä kumma, kun ihmiset tuomitsevat bloggaajat itsekeskeisiksi ja lapsia laiminlyöviksi äiteiksi. Oliskohan asia samalla tavalla jos bloggaus ois miesten harrastus? Lifestyle-bloggaajana voin sanoa kameran kyllä roikkuvan kaulassani melkein kaikkialla, mutta niin se roikkuisi muutenkin. Niin rakas harrastus myös kuvaaminen nykyään on!
Kiva postaus! Pidän siitä, että blogisi ei ole vain ja ainoastaan mainosblogi, niinkuin jotkut.
Voi kiitos! Pienenä bloggaajana yhteistyöehdotuksiakaan ei ihan päivittäin satele, mutta olen kyllä monia jättänyt tekemättä ihan siksi, ettei asia ole niin lähellä sydäntä, että sitä olisi valmis kehumaan vain esittelemisen ilosta. Vain parasta parhaille lukijoille ;)!
Jaksoin lukea loppuun asti ja oli kyllä tyhjentävää asiaa. Siis hyvällä tavalla vain! En itse jaksaisi blogata mutta luen paljon blogeja ja olen aina ajatellut miten ihmiset jaksavat nähdä niin paljon vaivaa kun te näette, mutta miksikäs ei jos puuhailee juuri sen parissa mistä tykkää ja tosiaan eihän bloggaaminen ole aikaan ja paikkaan sidonnainen 🙂
Itselläni aikaa kuluu vain kuvien karsimiseen ja blogitekstien kirjoittamiseen. Muuten kaikki on juurikin sitä elettyä elämää, josta on helppo räpsiä kuvia fiiliksen iskiessä. Blogitekstit syntyy yleensä lasta nukuttaessa, joten kovin montaa hetkeä en omasta tai lapsen ajasta joudu blogille uhraamaan. Jokaisen on vain löydettävä ne itselle toimivat keinot.
Tää oli hyvä postaus Melina!! Ja harrastushan tää on siinä missä muutkin. Vähän julkisempi, mutta toisaalta ihan tavallista elämää 🙂 Itse voin myös sanoa näin ”sisustusbloggaajana”, että täällä ON oikeasti aina siistiä 🙂 Mukavaa alkanutta viikkoa!
Mä uskon, että sellaiset ihmiset valikoituu pitämään blogia, joille just siisteys tai vaikka nätit vaatteet on elämäntapa. Ulkopuolinen voi ajatella ettei se mitenkään voi olla sitä arkea, jos oma elämä on hyvin kaukana blogeissa näkyvästä. Mutta valtava inspiraation lähde blogit on kaikille anyway!
Hyviä ajatuksia! Minäkin aloitin bloggaamisen ajatuksella kertoa kuulumisia sukulaisille ja kauempana asuville kavereille. Kun blogi kuitenkin on julkinen, en halua kovin henkilökohtaisia asioita jakaa ja toisaalta niitä materialistisia aiheita usein miten juuri toivotaan. Arvostelua tulee aina, mutta koitan olla ottamatta vakavasti ja henkilökohtaisesti. Sen verran olen arvostelulle antanut periksi, että lapset harvemmin esiintyvät oikeilla nimillään blogissa.
Vitsit, sä ootkin jo oikea pitkänlinjan bloggaaja! Ajan myötä arvosteluun varmasti tottuu paremmin, ja ite jätän asiattoman kritiikin aina oman onnensa nojaan. Varmasti löytyy porukkaa, jotka kritisoivat ihan vaan sanomisen halusta eikä heillä ole mitään oikeaa sanottavaa. Bloggaajana kaikki on vaan kestettävä, ja onneks suurin osa lukijoista on mahtavaa porukkaa!
Sä olet kyllä tehokas nainen! Etkä pelkästään tehokas, vaan myös taitava 🙂 Aina hengästyneenä luen sun postauksia 😉 Jatka samaan malliin, tää on kiva blogi!
Mä oon sanaton, kiitos! Voisin laittaa sulle ihan samat kommentit, sillä ihastelen sun kuvia aina silmät sydäminä :)!
Olipas järkevästi ja kivasti kuvattu ajatuksia bloggaamisesta! Monien tuntuu olevan vaikea ymmärtää, ettei blogin tarvitsekaan olla koko elämää koskeva, päiväkirjatyyppinen juttu. Erikseen on ne blogit, joissa halutaankin jakaa kaikki oman elämän asiat muiden kanssa. Oman blogini idea on jakaa omasta mielestäni kivoja ja inspiroivia juttuja, ei siis niinkään kuvata jokapäiväistä elämää tai läheisteni asioita. Kivojen juttujen vastapainoksi pitäisi varmaan alkaa pitää elämän kauheuden ja kurjuuden blogiakin 🙂
Itse ihailen blogissasi ennen kaikkea todella kauniita kuvia, kun olen sen verran visuaalinen ihminen itsekin 🙂 Taidokkaita kuvia on ilo katsella, oli aihe mikä tahansa.
Isot kiitokset kivoista sanoista!
Mä haen ite muitten blogeista inspiraatiota pukeutumiseen ja sisustukseen, joten on luonnollista itekin kirjoittaa vlogia, jolla toivoo inspiroivansa muita. Tietty mukaan voi välillä laittaa vakavampiakin aiheita, mutta pääasiassa mun harrastus on hauskanpitoa :)!