Olen aina suosinut vaaleita sävyjä (lue: valkoista, ja ehkä vähän beigeäkin joskus silloin kun perussininen ja unikko-kuosi olivat kovassa huudossa) omassa kodissani, yksinkertaisesti siksi että vaaleat pinnat luovat tilan tuntua ja tuntuvat rauhoittavilta. Vaatekaappiani taas hallitsee aika lailla musta ja harmaa, ja niistä olen molemmista aina tykännytkin pieninä ripauksina myös sisustuksessa. Tässä uudessa kodissa kaikki muut seinät makkarin tummanharmaata lukuun ottamatta on maalattu puhtaan valkoisella eli täysin sävyttämättömällä maalilla. Edellisessä kodissa valitsimme yleismaaliksi Tikkurilan paperin, mutta jossain vaiheessa kirkastin Minean huoneen lumi-maalilla, ja koska ero taitetun ja puhtaan sävyn välillä tuntui virkistävältä, päätimme tänne valita suoraan mahdollisimman puhtaita sävyjä. Olen ollut asian kanssa ehkä jopa aavistuksen neuroottinen, koska varmistelin pitkin rakentamista, ettei meille mihinkään tulisi niin sanottua ”listavalkoista”, joka siis on melko kaukana puhtaasta väristä.

Valkoisen sävyjä vartioidessani huomasin kuitenkin samaan aikaan alkavani haaveilla myös tummemmista seinäpinnoista, ihanista mattamaaleista joita skandisisustajat tuntuvat yhdistelevän mitä kekseliäimmillä tavoilla luoden upeita tunnelmallisia kokonaisuuksia. Valkoisen paljous on omassakin kodissa alkanut mietityttämään, koska tuntuu että kaikki on yhtä ja samaa värilaattaa etenkin alakerrassa. Toivoisin sisustukseen enemmän kerroksellisuutta taitavilla väriyhdistelmillä, mutta omat taidot kun eivät lähellekään riitä, olen aloittanut pienistä yksityiskohdista, kuten tekstiileistä. Ensin ilmestyi tummemmat pellavalakanat makuuhuoneeseen, sitten mustat tuolit ruokapöydän ympärille, tyynyjä ja torkkupeitto olohuoneeseen ja viimeisimpänä tummanharmaa pellavaliina keittiön pöydälle. Ja kun nälkä kasvaa syödessä, olen alkanut etsiä lähes mustaa mattoa meidän makkariin kaiken muun tumman kaveriksi, eikä tummansävyinen taulukaan olisi hullumpi olohuoneen seinällä.

Viikonlopun rentoilun kunniaksi pöytä katettiin tänään vähän juhlavammin, ja ystävien kyläillessä leivoin mutakakkua. Mutakakku on siinä mielessä ihana leivonnainen, että sitä voi helposti varioida vaihtamalla suklaan makua tai jäätelöä, jota sen kanssa tarjoilee. Meillä on testattu ainakin appelsiini-, vadelma- ja valkosuklaa, ja kaikki on olleet niin hyviä, että omaa lempparia olisi mahdoton valita.

Vadelmainen mud cake

4 kpl kananmunia

2 dl sokeria

200 g voita

200 g Lidlin tummaa vadelmasuklaata

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja suklaa yhdessä kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Lisää keskenään sekoitetut jauhot. Paista 200 asteessa noin vartti, ja nautiskele hyvässä seurassa jäätelön kanssa!

Napatkaa itsellenne mutakakun ohje talteen ja varioikaa rohkeasti! Tämän reseptin olen aikoinaan napannut Fazerin leivontasuklaan paketista, ja muutellut sitä oman makuni mukaan. Meikäläinen taitaa tästä seuraavaksi vetäytyä tv-huoneeseen suunnittelemaan tulevan kesän reissuja, taidoimme nimittäin juuri varata lennot lämpöön kesäkuulle!