Samaan aikaan tuntuu siltä kuin Möhis olisi ollut meidän perheessä aina ja toisaalta siltä kuin olisin vasta viime viikolla ollut vielä raskaana. Tänään siitä on kuitenkin jo kolme viikkoa kun vauva syntyi ja niin käsittämätöntä kuin se onkin, on nämä viikot sujuneet melko leppoisasti. Verrattuna vauva-arkeen Minean kanssa poissa on kaikki iltahuudot (ainakin vielä..), vanhempina osaamme ottaa rennommin ja vauvakin tuntuu paljon tasaisemmalta temperamentiltaan. Vielä on ehkä liian aikaista tehdä mitään johtopäätöksiä, mutta se on varmaa että moni asia on nyt erilailla – ellei varsinaisesti paremmin niin ainakin helpompaa.
Tällä hetkellä meidän päivät etenee melko samalla kaavalla, aamuherätys Möhiksen toimesta 8 pintaan, tunti tai pari hereilläoloa, unta lähes viiteen saakka jolloin taas tunti pari hereillä ja iltaa kohden tiheämmin syöttöjä. Yöunille mennään 22-23 välillä, päivällä syödään noin kolmen tunnin välein, mutta yöllä välit on vain 1,5-2 tuntia. Vielä viime viikolla oli kolmen ja neljänkin tunnin syöttövälejä, mutta nyt ne on parina yönä tihentyneet, olisiko jo joku tiheän imun kausi vai mikä lie?
Mineaa nukutettiin pari ensimmäistä kuukautta aika paljon vieressä, mutta Möhistä oon siirtänyt sänkyyn yöllä joka syötön jälkeen, ja päivällä koitan nukuttaa päikkärit joko sitterissä tai omassa sängyssä. Ilta-aika on haastavinta, kun alkaa tyytymättömämpi aika ja Niko antaakin vauvan silloin nukkua sylissä muutaman tunnin. Nyt on alkanut huomaamaan, että poika jo tajuaa missä milloinkin on ja syli kelpaa huomattavasti sitteriä paremmin nukkumapaikaksi, mikä Minean kanssa lopulta johti siihen, ettei tyttö nukkunutkaan missään muualla kuin sylissä. Sitterissä vauva alkaa huutamaan pari minuuttia siinä köllöteltyään, ja sylissä rauhoitutaan heti takaisin unille. Sama juttu yöllä, sänkyyn siirrettyä menee ehkä viisi minuuttia kun vauva jo kiljuu kovaäänisesti niin kauan kunnes pääsee syliin tai takaisin syömään. Useimmiten syötöt kestääkin yöllä puolesta tunnista tuntiin, kun joudun samalla kertaa syöttämään pariin kertaan että saan Möhiksen rauhoittumaan takaisin unille. Jo nyt on alkanut houkutella sekin vaihtoehto, että yön ensimmäisen syötön antaisi korviketta, josko se täyttäisi mahaa sen verran että vauva nukkuisi tyytyväisemmin edes yhden pätkän.. Imettäessä kun ei koskaan tiedä miten vauva sitä maitoa saa, ja johtuuko heräily oikeasti nälästä, läheisyydenkaipuusta vai siitä, että vauva nyt vaan on tottunut köllöttelemään sylissä.
Jopa ärsyttävän ristiriitaista on se, että vastasyntyneelle ja pienelle vauvalle yleensäkin haluaa antaa mahdollisimman paljon läheisyyttä, muttei kuitenkaan toivoisi koukuttavansa vauvaa roikkumaan sylissä jatkuvasti, niin kuin Minean kanssa kävi. Toiveissa olisi opettaa vauva nukahtamaan itsekseen sänkyynsä niin että yölläkin unipätkien välissä vauva osaisi sitten myöhemmin itse rauhoittaa itsensä takaisin uneen. Ekat viikot tilanne näytti jopa lupaavalta, mutta nyt taas tuntuu että kohta ollaan samassa pisteessä kuin viime kerralla eli vauva nukkuu tyytyväisenä vain sylissä ja yöllä mikään muu ei rauhoita kuin tissi ja välit senkun tihenee lapsen kasvaessa. Pientä vauvaa ei vielä halua huudattaa sängyssäänkään, mutta miten opetetaan vauva rauhoittumaan ilman syöttämistä? Nyt kaikki hyväksi ja huonoksi todetut niksit kommenttiboksiin ennen kuin ollaan ehditty jo opettaa vauva väärille tavoille! Heräileekö kenenkään korvikevauva näin usein?
Vauvan kanssa kaikki tuntuu olevan jollain tavalla tasapainoilua kahden ääripään välillä. Kuinka paljon ottaa omaa aikaa ja kuinka tiiviisti kotoilla vauvan ehdoilla, tissi vai pullo, tutti vai ei (on muuten kokeiltu mutta huonolla menestyksellä), 24/7 läheisyyttä ja lapsentahtisuutta vai omaehtoiseksi opettamista heti alusta saakka jne jne. Ja vaikka kuinka kiva olisi antaa asioiden rullata omalla painollaan, iskee paniikki kun tajuaa että vauva oppii ja kasvaa niin nopeasti että ennen kuin huomaakaan, on vääränlainen tapa jo hyvin sisäistetty. Kakkoskierroksella tekisin ennemmin ns ennaltaehkäisevää työtä kuin korjailisin ”vahinkoja” jälkikäteen jos tiedätte mitä tarkoitan? Samalla kuitenkin muistuttelen itelleni että tämä on todennäköisesti meidän toinen ja viimeinen lapsi, joten väliäkö sillä jos kannan tätä vaikka koko ensimmäisen vuoden sylissä ja valvon kaikki yöt, jos palkkiona on se että meillä on tyytyväinen vauva ja me vanhemmat saadaan siinä sivussa halia ja pussailla vauva piloille. Kun vaan osaisi tasapainoilla itelle sopivalla tavalla ja löytäisi sen kultaisen keskitien!
Oletkohan nyt ihan tosissasi? Vauvalle tietenkin syliä ja läheisyyttä mahdollisimman paljon, noin pientä ei voi opettaa pois sylistä eikä karaista olemaan itsekseen. Oman ajan aika on myöhemmin kun lapsi kasvaa. Heräily ja yksin viihtyminen ja yksin nukkuminen ovat pitkälti vauvan tempperamentista johtuvia asioita. Vauvan unikoulu ja itkettäminen vaan kertovat vauvalle että hänellä on hätä johon ei vastata. Et voi olettaa että vauva ymmärtäisi aikuisten rytmin tai voisi siihen sopeutua.
Samaa mieltä. Perhepetiä ja kantoliinaa kehiin vaan. 🙂 Kannattaa vaikka käydä katsomassa vinkkejä kantoliinayhdistyksen sivuilta ergonomisesta kantamisesta (johon eivät siis kuulu nämä lapsi kasvot menosuuntaan reppukammotukset). Vauva-aika on niin lyhyt ja siinä luodaan lapselle sitä perusturvallisuudentunnetta, että kaikki turha itkettäminen pois ja mahdollisimman paljon läheisyyttä. Jos alkaa ahdistaa, niin toisen aikuisen syliin vaan, äiti ei ole korvaamaton (paitsi tisseineen tietty 😉 ).
Meiltä löytyykin Manduca, jota tuli paljon käytettyä esikoisen kanssa. Se oli jo silloinkin aika korvaamaton, joten ehkä on aika kaivaa se taas kaapista esiin. Itkettää en pystyisikään pientä vauvaa, enkä kyllä pystynyt esikoista sitten myöhemminkään kun harkittiin unikoulua.
Ihan tosissani olen, siis siinä mitä kirjoitin, mutten mielestäni millään tavalla sanonut että haluaisin opettaa vauvan pois sylistä.. Vai sanoinko? Kirjoitin etten toivo 24/7 vain sylissä viihtyvää vauvaa, ja pohdin kuinka tähän voisi vaikuttaa. Unikoulua ja itkettämistä en myöskään ole kannattanut eikä niin voi tulkita edes rivien välistä! Ja mitä itsekseen olemiseen tulee, puhuin itsekseen nukahtamisesta, johon lasta voi käsittääkseni hellästi ohjata jo vauvana.
Ja pientä vauvaa ei tosiaankaan opeteta omaehtoiseksi vaan se miten usein vauva heräilee ja miten helposti nukahtaa ja missä määräävät vauvan tempperamentti johon ei voi vaikuttaa.
Temperamentti varmasti määrää paljon, kuinka paljon, siitä on kahta koulukuntaa tutkijoiden keskuudessa. Heräilyyn luulisi vaikuttavan myös nälän..
Oon samaa mieltä edellisen kanssa. Vauva on tottunut olemaan masussa 9 kk liikkeessä ja koko ajan sun lähellä ja mukana, jos yhtäkkiä pitää nukkua yksin niin onhan se aika turvaton olo. Ja munkaan mielestä noin pientä et voi hemmotella pilalle tai antaa syliä liikaa. Mulla 14 kk poika ja me nukutaan vieläkin perhepedissä koska nukahtaa vieläkin tissille, enkä raaski enää omaan sänkyyn siirtää:) sullekin olisi varmasti vähemmän väsyttävää jos antaisit pojan nukkua sun vieressä, varsinkin jos syö usein:) sitten kun hieman kasvaa eikä roiku koko yötä tissillä niin koittaa siirtää pojan aina takaisin omaan sänkyyn…. Ota joku pehmolelu nyt jo sun ja pojan väliin/viereen ja sitten sen kanssa siirrät pojan omaan sänkyyn, jos se tois sitten sitä turvaa. Niin suloinen pieni teillä!:)
Ihan totta, liikaa ei voi vauvaa hemmotella!! Perhepedissä mentiin Minean kanssa useampi kuukausi, mutta jo parin kk iässä se alkoi valvottamaan mua kun vauva pyöri ja liikkui niin kovasti. Meillä omaan sänkyyn siirtämisessä oli silloin kyllä oma hommansa, ja kun tyttö oli aina nukahtanut tissille alkoi kauhea opettelu noin 6kk iässä. Valvottiin kaikki yöt Mineaa kantaen.. Mutta täytyy nyt katsoa miten mahdottomaksi yöt alkaa menemään ja harkita vielä perhepetiä jos mikään muu ei tepsi.
Siis nukkuuko möhis koko päivän? Vai ymmärsinkö väärin:) meillä ei ainakaan pelkkä rinta maito riittänyt eikä mielestäni siitä tarvi potee huonoa omaa tuntoa jos antaa llisämaitoa että lapsi olisi Kylläinen. Minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitit vauvan oopettamisella syliin, tottakai pieni kaipaa syliä ja varmasti sitä saakin. Mutta melko pienestä lapsi oppii siihen mitä milläkin itkulla saa:) suosittelisin llisämaitoa, olen kuullut että pojat olisi ”nälkäisempiä ” kuin tytöt.terv. vakkari lukijasi 🙂
Möhiksellä on pari pidempää pätkää hereillä päiväaikaan ja muuten nukkuu. Paitsi siis tietenkin vaatii päästä tissille parin tunnin välein mutta sen ilmoittaa önisemällä ja itkemällä unissaan :). Minealla oli pientä maitoherkkyyttä joten vähän jännittää miten korvike Möhikselle sopisi, mutta kyllä me testataan sitä joku päivä..
Aivan suloinen vauva<3
Minusta on paras, että vauva on niin paljon lähellä kuin hän haluaa. Odotusaikanakin hän on ollut lämpimässä sylissä:-) . Heräily tuohon tahtiin on ihan luonnollista, sillä vauva vaan varmistaa maidon tulon. Hän varmasti saa tarpeekseen ruokaa ja kyllä neuvolan mittarit kertoo jos toisin on. Itse tykkäsin niin, että vauva nukahti ja nostettiin illalla omaan sänkyyn ja ensimmäisen yöheräämisen jälkeen jätin hänet vierelleni. Siinä hän välillä söi ja sitten nukuttiin:-)
Ihania hetkiä teille vauvan kanssa. Kyllä se rytmi siitä löytyy, jokaisella omalla tavallaan:-)
Kiitos 🙂
Vielä tämä heräily ei onneksi tunnukaan rankalta, sitä vaan toivoo että osaisi välttää ne kompastuskivet jotka myöhemmin muodostui esikoisen kanssa ongelmaksi, kuten juurikin tuo jatkuva yöheräily.
Meidän kohta puolivuotias teki just noin kk ikäisenä täyskäännöksen unien suhteen. Alkuun nukkui 3-4h pätkissä, mutta tuolloin alkoi heräilemään ja pisimmät valveillaolot osui aina 00-02 välille. Tarkkojen päivärutiinien kanssa saatiin hereilläolot siirrettyä päiväsaikaan, mutta yöt on vieläkin yhtä heräilyä. Hän on siis rintaruokinnalla, mutta saa myös pulloa just alkuyöstä ja ihan vaan että mä saisin nukkua. Onhan meillä kaks muutakin lasta, niin pitää jaksaa heidän kanssa päivät. Nyt soseiden myötä on yöunet vähän parantunut, enää herää vaan 3-5 kertaa yössä ja silloin saa rintaa. Hän nukkuu omassa sängyssään meidän huoneessa,mutta nukkuu myös välillä mun vieressä. Riippuu niin omasta jaksamisesta ja siitä onko vuorotyötä tekevä mies kotona.
Mä niin ymmärrän noi ajatukset, mitä käyt läpi nyt.Käyny ite läpi nuo ihan samat. Mut mitään ”nää toimii”-vinkkejä en pysty paljoa jakamaan, kun tosiaan ei vieläkään olla ihan ”selvillä vesillä”. Meillä auttoi jonkun verran päivärutiinit ja nyt myöhemmin soseiden aloitus siinä iltapuuro.:) Myös harsoliina on ollut oiva ”sylikorvike” mini kun tykkää nypeltää ja se tuoksuu tutulle, kun on aina kainalossa syöttöjen ajan. Pehmolelukin voisi toimia.
Tsemppiä! Omien voimavarojen mukaan. Ajan kanssa helpottaa, toivon mukaan.<3
Kiitos tsempeistä!! Onneksi vielä kaikki on tuntunut ihanan helpolta! Ajatuksissa vaan pyörii se millaiseksi vauva-aika esikoisen kanssa muodostui eikä millään toivoisi taas päätyvänsä samaan.. Auttoiko teillä nukkumiseen tuo korvikkeen antaminen ollenkaan?
Ei niinkään vauvan uniin, mutta mun kyllä. Mini herää usein ja hörppää vaan vähän ja nukahtaa, välillä kun se hörpyn antaa isä niin saan itse nukkua edes yhden pidemmän pätkän.:)
Hei. Nyt on pakko sanoa; oon saanu susta aina kovin fiksun ja aikuisen kuvan,mutta tämän kirjoituksen jälkeen raivo pihisee takaraivossa! Miten Sinä aikuinen ihminen voit vaatia että vastasyntyneen on opittava nukkumaan yksin ja vierotettava sylistä? Etkös Sä ole lapsen äiti,joka on turvallisin ja tärkein henkilö vauvalle?! Se on sun tehtävä nousta yöllä (tai miehen) syöttämään tai pitämään vauvaa sylissä,ei vauva tahallaan ole hankala tai vaikea. Mun on nyt vaan todettava,etten pysty jatkamaan blogin lukemista,lähti jutut jo niille raiteille,missä en halua olla mukana. Mukavaa kevättä kuitenkin
Hyvä että lopetatkin blogin lukemisen. Sinulla kun tuntuu olevan ongelmia ymmärtää lukemaasi. Kirjoituksessa ei ollut ettei äiti haluaisi lastaan helliä ja rakastaa, vaan kysyi pieniä arjen neuvoja. Vauvan hoidossa on paljon pieniä kivoja ”niksejä”, jotka helpottavat arjen sujumista. Aina ei yksi ja ainut tapa ole se oikea. On perheitä, jotka ovat nukuttaneet vauvan heti laitokselta kotiuduttuaan toisessa huoneessa. Ihania ja fiksuja aikuisia heistä on kasvanut. Kuka haluaa olla ”kenguru” vauvalleen ja kuka ei, on oma päätös. Äidin jaksaminen ja siitä koituva hyvä olo takaa varmaan lapselle turvallisen lapsuuden. Eiköhän vauva saa sitä syliäkin tarpeeksi, vaikkei kaikkea vapautuvaa aikaa rinnalla roikottaisi.
Juurikin näin! 🙂
Vieroitettava sylistä? Niinkö kirjoitin? Tulkintasi tekstistä on musta vähintäänkin mielenkiintoinen.. Ja sanoisin että ihan vastasyntynytkin voi nukkua itsekseen, perhepeti kun ei ole se ainut vaihtoehto. Jokainen kuitenkin tyylillään, ja mikäli blogin sisältö ei ole sulle sopivaa niin sille en voi valitettavasti mitään!
No juuri näin! Meillä N ei ole koskaan nukkunut hetkeäkään kenenkään vieressä. 4kk ikäiseksi asti nukkui vaunuissa (niiden heijaava liike kun oli ainut mikä nukutti uudelleen) ja kun sitten about 4kk tienoilla siirrettiin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, niin unet alkoivat mennä tosi hyvällä mallilla. Siitä eteenpäin onkin vaan kerran pidetty pientä unikoulua (jotta saatiin tavan vuoksi maidolle heräilyt pois) ja hyvä nukkuja on poika nykyisin. Mun mielestä tämä oli tosi hyvä postaus ja itsekin toisen kohdalla miettisin ihan samoja juttuja!
Meillä vauva nukkui ensimmäiset kaksi kuukautta vieressä siten, että tehtiin aina iltaisin vauvan omasta peitosta hänelle pesä. En ottanut vauvaa yön aikana kuitenkaan iholle vaan kumarruin itse sinne ”pesään” syöttämään. Toimi hyvin! Parin kk jälkeen siirsimme pinnasängyn parisänkymme viereen ja poistimme siitä toisen laidan siten, että vauvalla oli oma sänky minun vieressä. Yösyömiset hoitui jälleen siten, etten nostanut vauvaa viereeni vaan kumarruin itse vauvan sängylle imettämään. Tämäkin todettiin hyväksi. Tosin ei varmaan kaikilla toimi 🙂 ja viiden kk iässä tyttö lopetti rinnalta syömisen ja samalla jäi viikon sisällä yösyöminenkin pois 🙂 tsemppiä sinne ja mukavaa kevättä!
Kiitos tsempeistä ja hyvää kevättä myös sinne! Mä oonkin viime aikoina kuullut myös sellaisista ”pesistä” jotka on juuri tarkoitettu vauvalle perhepetiin. Vauva saa läheisyyttä, mutta vanhemmat nukkuu rennommin kun ei tarvitse jännittää kierähtääkö lapsen päälle eikä vauva totu samalla tavalla vieressä nukkumiseen.
Onnea kolmiviikkoiselle söpöliinille<3 Meillä vauvan rytmi on just samanlainen, tosin päivälläkin nukutaan korkeintaan n. 3 tuntia putkeen, iltatankkaus ja tiheät syötöt yöllä kuulostaa kyllä tosi tutulle:-)
Esikoisen pyrin öisin siirtämään aina omaan sänkyynsä yöllä syöttöjen jälkeen ja ongelma oli just toi, että tyttö havahtui siellä heti, eikä meinannut nukahtaa sit millään (Abban kuuntelu ja sen tahtiin liikkuminen taisi auttaa parhaiten..). Keskimmäinen nukkuikin sitten lähes koko ekan vuotensa mun vieressä omassa sängyssä nukutun ekan pätkän jälkeen ja mun jaksamiseen se ainakin vaikutti niin merkittävästi, että samalla lailla on menty tän kolmosenkin kanssa. Herätykset 1,5 tunnin välein tuntuu paljon helpommilta, kun öiset toimenpiteet rajoittuu vieressä syöttöön (jonka aikana yleensä vauva ja äiti kummatkin nukahtaa uudestaan) erilaisten tanssimuuvien ja muiden toimenpiteiden sijasta. Omaan sänkyyn siirtymistä perhepeti ei ainakaan keskimmäisen kohdalla huomattavasti vaikeuttanut, taisi olla niin, että kun syöttövälit öisin vauvan kasvaessa piteni, niin sit rupesin siirtämään häntä omaan sänkyyn öisinkin. Mahdolliset öiset nukutustappelut kesti siinä vaiheessa jo paremmin, koska oli jo todennäköisempää, että seuraavan kerran herättäisiin vasta aamulla eikä heti 1,5 tunnin kuluttua… Tsemppiä ja jaksamista teille, toivottavasti löydätte sen koko perheelle sopivan ratkaisun!
Kiitos Sanna :)! Perhepeti toimi just tosta samasta syystä meilläkin silloin aikoinaan Minean kanssa, mutta meillä se vaikeutti omaan sänkyyn siirtymistä sitten myöhemmin kun vauva oli jo niin tottunut nukkumaan vieressä. Täytyy katsoa miten nämä syöntivälit tästä jatkossa menee ja harkita taas tuota viereen nukuttamistakin jos meno yltyy kovin hurjaksi..
Onko teillä joku ehdoton este sille, että vauva nukkuisi perhepedissä? Itse koin tyttäreni kanssa, että hän nukkui nimenomaan huippuhyvin siksi, että sai nukkua minun vieressäni. Alun n. parin kk tiheämmän yösyömisen jälkeen neiti alkoi nukkua jo ehkä max parilla kolmella syömisellä/yö, ja nukuimmekin kyllä todella hyvin! Meillä vanhemmilla ei ollut muutenkaan mitään kiirettä saada tyttöä pian omaan sänkyyn, joten nukkuikin puolitoistavuotiaaksi välissämme. Mutta kun saimme hänelle oman huoneen rempattua, hän meni sinne heti kun se oli valmis, ja on nukkunut siitä asti (nyt jo kuukausia) koko yöt vähintään 11 tuntia putkeen joka yö. Itsekään ei tullut kunnolla edes herättyä öisin, koska se vauvan syöttö tapahtui niin helposti ja ilman kummempia ravailuja sinne tänne. Eikä tippaakaan ongelmia tässä siirtymässä! Ja uskon että helposti olisi jo aiemminkin onnistunut, mikäli olisimme saaneet tuon lastenhuoneen käyttökuntoon jo aiemmin 😀 Eli kyllä mäkin näkisin että kun pieni vauva saa tankattua läheisyyttä yllin kyllin(tai edes mahd paljon), voi se omaan sänkyyn/huoneeseen siirtyminen olla tosi helppoa. Ja nimenomaan, kukaan lapsi tuskin saa liikaa läheisyyttä, ja siitähän se hyvä perusturvallisuuden tunne lapselle kasvaa 🙂
Ei se perhepetikään täysin poissuljettu vaihtoehto ole.. Viimeksi pystyin alkuun nukkua juuri sen ansiosta tosi hyvin, mutta Minean vähän kasvettua alkoi vauva pyöriä ja hyöriä sen verran, että mun omat unet siitä vaan huononi. Silloin sitten siirrettiinkin tyttö omaan sänkyyn, mutta ainahan se siirrettäessä heräsi eikä meinannutkaan millään nukahtaa uudelleen.
Ymmärrän mitä tarkoitat tolla, että et toteuttaisi liikaa syliin jne. Mun mielestä kuitenkin väärää tai turhaa totuttamista on se, että kannat aina sylissä, vaikka olisi tyytyväinen lattialla tai sitterissä. Jos taas vauva itkee ja rauhoittuu syliin, niin hänen paikkansa on sylissä.
Meillä esikoisen kanssa oli kans iltahuutoa ja miljoonia yöherätyksiä. Sylikään ei silloin aina auttanut, mut kaikkemme tehtiin ja ihmeissämme oltiin. Toista vasta odottelen, joten kokemusta on vain yhdestä, mutta ajattelisin että juuri tuohon nukkumiseen ei välttämättä pysty opettamaan (olematta liian julma) ja siis nimenomaan noin pienen ollessa kyseessä. Meidän poika ainakin oppi kuitenkin hienosti nukahtamaan itsekseen noin 6kk iässä, kunnes taas 8kk iässä meni pakka uusiksi jne. Poitsu on nyt kaksi ja näitä eri vaiheita on riittänyt.. 😉
Mä olen huomannut , että onnellisimpia on ne äidit, jotka päättää nukkua vauvan kanssa perhepedissä ainakin vuoden 😀 tarkoitan tällä sitä, et joskus ne omat paineet ja stressi siitä, tekeekö tässä nyt karhunpalvelusta itselleen, kun nukuttaa syliin jne. on just se ongelma. Vauvat on kaikki omia persooniaan ja teidän syötävän suloinen möhishän syntyi vajailla viikoilla, joten hänen jopa ”kuuluisi” olla vielä masussa nauttimassa äidin läheisyydestä. Niinpä mä ajattelisin et älä mieti liikaa mitä teet oikein tai väärin, mutta hali ja helli pientä ihanaa poikaasi! Ehdit kyllä totuttaa vielä nukahtamaan itsekseen, kun ikää on enemmän. <3
Ps. Jos ymmärsin oikein, niin Möhishän nukkuu lähes koko päivän, joten tiheä yösyöminen voisi johtua siitä, että ei tankkaile juurikaan päivällä?
Lasten kanssa vaiheita tosiaan tuntuu riittävän koko ajan! Möhis on kyllä nyt viikon verran syönyt päivälläkin parin tunnin välein, herää vaan sen verran että vaatii kovaäänissti tissille ja nukahtaa uudelleen. Suunnilleen noin me ollaan tehtykin, että vauvaa kannetaan sylissä kun on tyytymätön, mutta tyytyväisenä koitan pitää lattialla tai sitterissä että oppisi viihtymään muuallakin kuin iholla. Muutamaan kertaan Möhis on nukahtanutkin tyytyväisenä sitteriin, mikä on mulle jotain ihan uutta esikoisen jälkeen. Ihan mahtavaa olisi jos jatkossakin Möhiksen voisi viedä sänkyynsä päiväunille niin ettei nukuttamista tarttisi aina tehdä tissillä. Mutta aikaistahan se on vielä sanoa miten nää tulee tulevaisuudessa menemään..
Mä sain esikoiseni viime kesänä ja ekat kuukaudet nukuttiin vain äitin sylissä tai äitin vieressä. Ja muutenkin vain äitin syli kelpasi. Isin sylissä alkoi aina itku ja ikinä en edes ruokaa ehtinyt lämpimänä syödä 😀 Mäkin pelkäsin että oon pilannut lapsen ja opettanut väärille tavoille, esikoinen kun on kyseessä. Jossain vaiheessa sit huomasin että kun nukahti syliin ja siirsin omaan sänkyyn niin jäikin nukkumaan ihan tyytyväisenä. Puolen vuoden ikäisenä sitten opeteltiin nukahtamaan itse omaan sänkyyn ja hyvin sujui. Netistä löytyy paljon vinkkejä tähän 🙂 Tällä hetkellä vauva 8,5kk nukahtaa itse omaan sänkyyn yöunille ja päikyille ja nukkuu 11h yössä heräämättä. Jälkeenpäin kun oon aatellut niin olis pitänyt vaan olla stressaamatta vauvan ”pilaamisesta” ja nauttia siitä kun saa olla vauvan lähellä. Ei mennyt pilalle ja nyt kun osataan kontata ja nousta seisomaan niin äitin syli on viimeisin paikka missä viihdytään 😉 Niin ja meillä nukuttiin ekat kuukaudet perhepedissä, kun siinä oli helpoin hoitaa syötöt yöllä. Sitten kerran vaan kokeilin yöllä laittaa omaan sänkyyn syötön jälkeen ja hyvin jäi nukkumaan. Kyllä se siitä. Ihana vauva teillä 🙂
Oi, teiän vauva on mennyt melkein kuin oppikirjassa :). Olispa tosi ihana jos meilläkin menis noi nukahtamishommat tulevaisuudessa noin kivasti ja kivuttomasti toi uuteen oppiminen. Mutta tosiaan, ajan kanssa tässä mennään ja mielenkiinnolla odotetaan mitä seuraavat kuukaudet tuo!
Ymmärrän sua täysin. 🙂
Jos vauvan opettaa nyt syliin niin hän ei sitten nukahtaisi mihinkään muualle ja se vaikeuttaisi teidän arkea. Sitä en ymmärrä mistä nää muut kommentoijat pihisee… Ethän sä nyt oo missään vaiheessa puhunut, että sä et olisi vauvan lähellä tai antaisi sille läheisyyttä. Sylissä roikkuminen ja läheisyyden antaminen kun on kaksi eri asiaa.
Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Pulloa vaan kehiin jos yöt on kovin rikkinäisiä. Ei se lapsi siitä pilalle mene! Tosi harmi että saat negatiivisia kommentteja vaikka varmasti ajattelet lapsen parasta! Ja eiköhän hyvinvoiva äiti ole etu koko perheelle! Mä oon kaks pullolasta kasvattanut ( tai lapsiahan ne on vieläkin) ja ilman tissiäkin saa läheisyyttä ja rakkautta. e
Ei kumpikaan näistä pidä valitettavasti paikkaansa. Pullolapsikin voi valvoa yöt ja pikkuvauva tarvitsee läheisyyttä kehityksen takia, koska vauvan hermosto kehittyy synkassa aikuisen kehon lähellä – syke tasaantuu, hengitys tasaantuu, lämmönsäätely tasaantuu, verensokerit tasaantuvat ja heittelyt loppuvat, unirytmi tasaantuu ja aivosähkökäyrä muuttuu normaaliksi. Siihen on syy, miksi keskosia hoidetaan kengurussa, oli ruokintatapa mikä hyvänsä – suonensisäinen, nenämahaletku, pullo, rinta. Vauvan kehitys vaatii aikuisen läheisyyttä biologisista syistä. Vauva ei mene ”pilalle” eikä osaa ”kiristää” aikuista – se on aikuisen psykologisointia, jolla yritetään selittää aikuisen manipulaatiotaidoilla (joita vauvalla ei ole) pikkuvauvan biologisia psykofyysisiä tarpeita.
Hyvä tapa saada kädet vapaaksi esikoisen kanssa on käyttää kantoliinaa tai ergonomista kantoreppua (ei sellaista kapeapohjaista mallia, jossa vauvan haaroille kohdistuu kaikki paino, se on lähinnä tuskallinen vauvalle ja usein kantajallekin, Manduca tai Ergo vaikka on parempi kuin BB, testaamalla selviää mukavin). Silloin vauva saa läheisyytensä, ja äiti liikkumavapautensa. Kätevää JA hyödyllistä.
-kasvatustieteilijä
Kenguruhoidon hyödyistä on ollut nykyään paljonkin puhetta ja uskon siihen kaikkeen ihan täysin! En vaan siltikään nää miten se vauva ei saisi sitä läheisyyttä muuten jos nukkuu yöt omassa sängyssä ja päiväunet suurimmaksi osaksi myöskin sängyssä. Päivisin vauva siltikin on varmaan noin 70% ajasta sylissä ja yöllä käy parin tunnin välein puoli tuntia sylissä syömässä. Syliä siis ihan varmasti tulee vauvalle vaikkei kaiken muun lisäksi viettäisikään kaikkia uniaikoja sylissä.
Multa löytyykin jo esikoisen ajoilta Manduca rintareppu, jossa vauvan asento on juurikin se ergonomisempi versio. Rintateppu oli korvaamaton apu silloin ja sitä tulee varmasti käytettyä nytkin!
Läheisyyden määrässä ei tosiaan tarvitse olla mitään eroa, oli sitten tissillä tai pullolla ruokittu lapsi! Harmi vaan että tosi monesti imetetyt lapset tuntuu heräilevän enemmän ja olevan myös mahavaivaisempia, ainakin mun kaveri- ja tuttavapiirin kokemuksilla.
Näin mäkin asian näkisin, mutta tekstiä voi tietenkin tulkita just haluamallaan tavalla.. Jos vauva nukkuu sylissä ensimmäiset kuukaudet, tulee myöhemmin ihan varmasti taisteluita omaan sänkyyn nukuttamisen kanssa!
onko sulla sellaset keinutassut sängyn jalkojen alle? nukkuuko kapalossa? tai entäs vaunujen kantokopassa sängyssä? jokin pieni nukkumispaikka saattaisi auttaa, tai se että sitä sänkyä voisi heilutella kun niillä tassuilla keikkuu.
toisaalta jos tarvii antaa pulloa, voisko sitä antaa illan viimeisen syötön, eikä yöllä, sillä yöimetykset pitää tehokkaammin maidontuloa käynnissä.
Meillä ei vauva suostunut alkuun nukkumaan omassa sängyssään vaan alkoi ehkä noin viiden minuutin jälkeen huutamaan. Meillä toimi hyvin tuo nukkuminen vaunujen kopassa. Päätin jo ennen vauvan syntymää, että samassa sängyssä ei nukuta eikä ole sattunaisia kertoja lukuunottamatta nukuttukaan. Päivällä riittävästi läheisyyttä niin hyvin pärjää 🙂 Alkuun söi kolmen tunnin välein yöllä, päivällä syöttöväli oli pidempi kuin saattoi nukkua neljän, viiden tunnin päikkäreitä. Siitä ne syöntivälit piteni ja yösyömisen lopetti itse joskus 7 kk iässä ja on sen jälkeen nukkunut lähes katkotonta unta.
Pelkäsin tehneeni siinä virheen kun annoin nukahtaa rinnalle ja syliin. Ajattelin että mitenköhän mahtaa oppia nukahtamaan itse omaan sänkyynsä. Jossain kohtaa (ehkä 8 kk) en enää antanut nukahtaa rinnalle vaan syliin. Tuosta vähän ajan kuluttua en antanut enää nukahtaa syliinkään vaan siirsin omaan sänkyyn ja laitoin valot pois. Makoilin omassa sängyssä siihen asti, kunnes nukahti (pinnis siis meidän makkarissa). Näin mentiin varmaan pari kuukautta ja nyt sitten kun poika täytti vuoden niin kas kummaa, ilman mitään unikouluja tai huudattamisia, lapsi osaa nukahtaa itse omaan sänkyynsä ilman nukuttamisia.
Vaikka se vauva oppisi ” väärille” tavoille niin kyllä se niistä osaa oppia poiskin. Tsemppiä, ihana suloisuus teillä 🙂
Vaunukoppaa tai jotain vastaavaa voisi kyllä kokeillakin! Oon peitosta koittanut tehdä sellaisen pesän, joka tuntuisi turvalliselta ja mietin myös lämpöpussia nukkuma-alustaksi.. Teillä on mennyt tosi kivasti noi uuden opettelut! Meillä ei nimittäin vielä 3 veekään nukahda itekseen omaan huoneeseen 🙂
Meillä on pinniksessä pyörät mutta Möhis tuntuu vaan suuttuvan entistä enemmän jos sänkyä heiluttelee :). Kapalon tyyppiseen viritelmään mä koitan vauvan yöks aina kääriä ja se varmaan vähän sitä sänkyyn siirtämistä auttaakon kun ei oo yhtäkkiä kylmä lakana alla. Ja tosiaan, tota illan viimeistä syöttöä ajattelinkin! Kunhan ensin saataisi edes testattua sopiiko korvile Möhikselle.
Tota.. V täyttää 4v 20.3. Eilen lahkoon se littlest per shop-lelulla omaan sänkyyn (kerrossängyn alapeti, isosisko ylhäällä). Nukahti yksin kun mä katsoin olohuoneessa tv:tä. Nukkui 6h tms ja tuli viereen 😀 tänään ei sama homma toiminut, tuossa se nyt nukkuu mun selän takana..
Meillä nukuttiin aika pitkään perhepedissä eikä Minea silti ollu kiinni mussa. Johtu varmaan siitä että päivisin nukku aina ulkona järkky pitkiä unia, enkä tosiaan siellä ollu keinuttamassa lasta. Perhepeti taas lähinnä siks, etten jaksanu nousta laittamaan lasta takasin omaan sänkyyn 😀 Nukuin kyllä ite paremmin kun siirretiin ehkä 5 kk vanhana omaan pinnikseen ja alettiin kapaloida. Varmaan 3 kk kapaloitiin, koska nukku niin täydet yöt? Ymmärrän täysin mitä haet tolla, ettet halua, että vauva on koko ajan kiinni sussa. Sellanen jatkuva syliin nukahtaminen ja koko ajan iholla on tosi rankkaa. Välillä pitää päästä ulos koiran kanssa ja käydä vaikkapa suihkussa 😀
Heh, mä kyllä niin muistan vielä ne salamasuihkut joita Minean aikana otin kun toinen huus koko sen ajan kun olin pois tissini kanssa :). Onneks Möhiksen kanssa ollaan edes jossain asiassa vähän helpommilla vesillä!
Mä olen kans sitä mieltä, että pitää pitää lähellä ja sylissä, jos vauva sitä vaatii. Uskon, että kyse on vauvojen erilaisista temperamenteista, ei niinkään oppimisesta. On vauvoja, jotka pystyvät nukkumaan yksin, olemaan lattialla yksin, viihtyvät yksin. He ovat helppoja . Meillä esikoinen oli sellainen. Sitten on vauvoja, jotka tarvitsevat enemmän läheisyyttä ja sitä on heille annettava. Meidän kuopustyttö on sellainen, vieläkin 2-vuotiaana. Uskon että tälläinen läheisyydenkipeä vauva aistii äidin tietynlaisen hermostumisen ja levottomuuden kun hänet jätetään yksin ja toivotaan että hän siinä pärjäisi yksin. Hänen paikkansa on sylissä, siellä missä hän kokee olonsa parhaimmaksi. Ota hänet syliin, ota hänet perhepetiin, tissi suuhun ja lakkaa stressaamasta asiasta. Viikonloppuna mies voi sylittää vauvaa ja sä otat päikkäreitä. Samoin Minean kerhoaikoina, nuku sinäkin jos poika nukkuu! Älä viiletä pää kolmantena jalkana suorittamassa asioita! Rauhoittakaa vauva-aika vauvalle ja sinun jaksamiselle. Kaikki muu on toissijaista.
Tuli myös mieleen, että ehkä poika syö päivällä liian harvoin ja yöllä sitten tankkaa. Yritä lisätä syöttökertoja päivällä?
Tsemppiä!
Toi mitä kirjoitit erilaisista temperamenteista on varmasti ihan totta, koska Mineasta näkee vielä nykyäänkin että tyttö kaipaa paljon hellyyttä ja tykkää olla lähellä ja sylissä. Möhis ei ihan niin läheisyydenkaipuiselta tunnu, ja uskon että ajan mittaa tulee viihtymään paljon enemmän sitterissä tai leikkimatolla kun Minea koskaan. Möhis syö kyllä päivälläkin parin tunnin välein, voi varmaan olla jo eka tiheän imun kausikin menossa..
Ihana komistus tuo teidän pikkuinen 🙂 Ymmärrän niin hyvin, että hankalan vauva-arjen jälkeen sitä miettii, että olisko jotain mitä itse voisi mahdollisesti tehdä nyt toisen kanssa toisin, ettei sama toistuisi.
Tyttöä yritin vauvana nukuttaa aika ajoin omaan sänkyynsä mm. oman paitani päälle ym. mutta siis todella huonolla menestyksellä, kun ei tosiaan nukkunut muualla kuin sylissä kävellessä, jos siinäkään 🙂 (nyt 3v jälkeen voi jo hymyillen muistella) Poika sen sijaan on ihan toista maata, jatkaa uniaan omassa sängyssä, kun on ensin nukahtanut tissille. Jos sattuu havahtumaan, niin vähän aikaa kun pitää kättä päällä niin nukahtaa tyytyväisenä omaan sänkyyn. Aivan liian helppoa, tiedän!
Myönnettäköön, että on jopa vähän harmittanut, kun nukkuu niin hyvin omassa sängyssään, mutta toisaalta en halua ”pilata” tähän asti hyvin toiminutta ratkaisua nukuttamalla vieressäkään. Tosin muutamina öinä olen ihan tarkoituksella jättänyt viereeni nukkumaan, kun en ole raaskinut laittaa omaan sänkyynsä 😀
Toivotaan, että teilläkin löytyy oma hyvä rytmi, ja tiheän imun kausi menee pian ohitse. Voihan olla, että varmistaa tuolla vain sen että maitomäärä varmasti riittää koko vuorokauden tarpeisiin, on ne fiksuja jo pienestä pitäen 😉 Jaksamista öihin ja päiviin!
Kiitos <3 Mä kyllä uskon että Möhiksestäkin vielä kuoriutuu helpompi vauva kuin mitä Minea oli. Ainakin jo nyt vaikuttaa jotenkin tyytyväisemmältä vaikka sylissä ja tissillä enimmäkseen viihtyykin. Ehkä sitä tokalla kerralla osaa itekin ottaa rennommin ja vauva aistii sen stressittömän ilmapiirin.. Mutta aika näyttää mihin suuntaan meiän vauva-arki menee, toivottavasti ainakin helpompaan kuin viimeksi.
onnittelut pienestä pojasta! Ihana pikkuinen 🙂 en osaa varmaan mitään hyviä vinkkejä antaa, kun meidän tyttö kasvoi enimmäkseen korvikkeella. Sai kuitenkin 2,5kk myös äidinmaitoa pari kertaa päivässä. Niin kuin joku tuossa mainitsi, voisiko olla, että vauva tankkaa öisin sitä maitoa enmmän kun päivällä nukkuu niin paljon.. Varmasti olisi helpompi nukkua perhepedissä ensimmäiset kuukaudet. Eikö vauva saa yleensä siitä 2-3kk iästä jonkinlaista rytmiä vasta? Sitä ennemminkin voi saada tietenkin mut ei välttämättä 🙂 nyt kannattaa mennä varmasti täysin lapsentahtisesti ja antaa sitä syliä. jotkut lapset tosiaan oppivat hyvin aikaisin nukahtamaan itsekseen, mutta mun mielestä kaikkien ei tarvitse. Oon nukuttanut meiän tytön 3-vuotiaaksi vieressä. Unikoulua on 1-vuotiaana kokeiltu pari kertaa, mutta huuto ja itku jatkui samanlaisena yli viikon ja en sitten vain hennonnut jatkaa.. Ehkä oon opettanu lapseni liian hyvälle tai jopa hemmotellut, mutta toisaalta se on ollu mahdollista, koska meillä on vain yksi lapsi ja itse en ole kokenut asiaa liian sitovana.
Kiitos!! Unikoulut on kyllä mustakin aika raadollisia enkä pystynyt esikoiselle aikoinaan sellaista edes harkitsemaan. Vauvan itkua ei vaan kovin kauaa pysty kuuntelemaan ja jossain vaiheessa kaikki varmasti alkaa nukkua täysiä öitä ja luopuu tissistä. Rytmi päiviin tulee tosiaan varmaan vasta myöhemmin, tässä vaiheessa ei voi oikein kun vaan ohjata oikeeseen suuntaan rutiinien avulla.
Moi!
Minunkin on nyt pakko kommentoida!
Kuten joku muukin oli kommentoinut, kuulostaa minustakin oudolta,että vauvalle voisi antaa liikaaa syliä ja että pienen vauvan pitäisi oppia nukkumaan yksin. Pieni avuton ihmisenalkuhan on koko elämänsä tottunut olemaan äitinsä lähellä,tutussa ja turvallisessa sylissä. Ja voisiko öihin tulla apua siitä,että pyrkisit päivällä lisäämään syöttöjä,jos nukkuu lähes koko päivän? Monien tutkimustenkin mukaan perhepeti on lapselle suotuisin vaihtoehto,myös kauaskantoisemmin ajateltuna.:)tsemppiä vauva-arkeen!!
Ei syliä sinänsä voi liikaa varmasti antaakaan, mutta ihan varmana vauva oppii sylissä nukkumiseen jos se sitä pienestä asti koko ajan tekee.. Ja yksin nukkumisella tarkoitan juurikin sitä ettei lapsen todellakaan tarvitse sylissä nukkua, eikä välttämättä myöskään perhepedissä.
Vinkkinä näin ihan pelkältä teoriapohjalta että oikeestaan äidit, joiden vauva nukkuu vieressä, nukkuvat enemmän kuin ne, jotka vievät lapsen joka kerta omaan sänkyyn. Ihan siksi että vieressä nukkuessaan äiti huomaa unen aikana jo vauvan nälän merkit ja herää ns. pehmeämmin, jolloin myös nukahtaminen on nopeampaa, unirytmit siis mukautuvat yhteen tietyllä tapaa. 🙂 Tuntuu myös järkevältä (huom mulla ei kokemusta ole!) että vauvalla on öisin nälkä siksi, että päivällä syö niin harvoin. Ja tosiaan, muihin kommentteihin viitaten vauvalle ei voi antaa liikaa läheisyyttä eikä ”opettaa” läheisyysriippuvaiseksi, kuitenkin uskon, ettet edes tarkoittanut sitä ettei teidän vauva syliä saisi tarvittaessa…
Perhepedissä kyllä pääsee helpommalla ainakin aluksi, mutta Minean kanssa mua alkoi pian häiritä se kun vauva liikehtii vieressä. Lopulta siis nukuinkin huonommin vauva vieressä, ja omaan sänkyyn siirtäminen ei ollutkaan enää niin helppoa kun vauva oli tottunut nukkumaan vieressä.
Itse suosittelen kapalointia tai unipussia, kyllä ne unipätkät siitä lähtevät pitenemään 🙂 Vauvoilla vaan nuo rytmit menevät sykäyksinä (ehkä kasvamisen mukaan tms.) Älä ota turhaa stressiä, niin kyllä saat asiat järjestymään, just niin kuin teidän perheelle on paras 🙂 Ihanaa kevään alkua teidän perheelle ja varsinkin nuorimmalle hurmurille 😉
Unipussi täytyy tosiaan vielä hankkia, kapalointia oonkin yrittänyt joka yö ettei vauva huido käsillään itseään hereille. Rytmiä ei varmasti näin pienellä vielä olekaan, joten syöntivälit tietenkin vaihtelee ja aika vaan näyttää miten jatkossa käy.. Hyvää kevättä myös sulle :)!
Pienet vauvat tosiaan tarvitsevat läheisyyttä todella paljon, eikä sitä voi antaa liikaa. Jotkut vauvat jopa heräävät öisin vaatimaan sitä läheisyyttä. Vauva ei siis aina itke nälkäänsä, vaan joskus pelkkä kosketus voisi riittää. Monet syöttävätkin vauvaa ”liian” usein, kun erehtyvät siitä, mitä vauva tarvitsee. Tämä siis opittu psykologian opintojen myötä, joista onkin ollut suunnaton hyöty omaa lasta kasvattaessa.
Toi on varmasti ihan totta! Välillä koitankin yöllä rauhoittaa vauvan syliin tissin sijasta, mutta väayneenä toisaalta myös tissi on helppo tapa saada vauva nukkumaan :).
Niin suloinen vauva teillä<3 🙂 tsemppiä sinne arkeen suunnattomasti<3 Jokainen vanhempiaan toimii juuri sillä tavalla kun itse kokee parhaaksi, eikä muut voi lähteä arvostelemaan toisen tapaa toimia. Erilaiset tavat toimii eri lapsilla, joku kaava joka toimi ekan kanssa ei vältsi toimi mitenkään tokan kanssa. Ite oon henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei vauvaa voi Iopetta roikkuen sylissä, koska vauvaa ei voi pitää koskaan liikaa sylissä ja lähellä. Tuosta ajatuksesta johtuen kaunnoin tätä kolmatta rintarepussa jos ei viihtynyt muualla. Nukkui joskus päikkäreitäkin repussa mutta sai ite tehä hommia ja tiesi , että vauva saa kaipaamaansa läheisyyttä. Pystyin touhuamaan repun avulla isompien sisarusten kanssa, pystyin tekeen ruokaa pyykata jne. 🙂 päiväunet vauva kuitenkin nukkunut aina suurimmaksi osaksi vaunuissa. Muuten oli repus. Ite en usko että vauvalla on mitään valmiuksia oppia nukahtaan itsekseen ja rauhoittamaan itse itseään, koska hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja meillä vauvat onkin nukkunut aina vieressämme perhepedis. Eka Pätkän omass sängyssä. Tissittelen edelleen öisin parhaimmillaan 8 krt yössä mitta sit on öitä jollon vaan 2 krt, neiti kohta 10kk. Musta vauva saa olla vauva niin pitkään kun kokee ja oppii ajallaan sit asiat . En kannata itsenäistämistä, myöhemmin on kyllä omaa aikaa ja on aika jolloin laps ei oo enää lähellä ja sylissä . 🙂 niin lyhyt aika tää sylittelyAika. <3 mut en missään nimessä halu tuomita kenenkään tapa toimia, ite koen vain parhaaks meidän perheelle näin. 🙂
Kiitos tuhannesti Saikku!
Vauva-aika on kyllä hurjan lyhyt, se on ihan totta! Ja musta tuntuu että tissilapset nyt vaan noin yleisestikin on huonompia nukkumaan ja tykkäävät olla siinä tissillä ihan muutenkin vaan, vaikkei niin nälkä olisikaan. Ja sulaahan äm nopeammin kuin korvike, joten nälkä tulee useammin. Mä en kyllä tiedä jaksaisinko heräillä kahdeksankin kertaa yössä vielä lähes vuoden ikäisen kanssa, sillä Minean kanssa se oli just sitä, ja silloin sitten päätin lopettaa imetyksen.. Mutta just kuten sanoit, joku toimii joillain muttei välttämättä kaikilla. Tsemppiä myös teiän arkeen :)!
Voi älä turhaan pelkää kolmeviikkoisen oppivan huonoja tapoja. Meidän typy ei muualla viihtynyt kuin sylissä, yöt ja päivät. Nyt 3 kk vanhana ei syli enää kelpaa eikä äidin kainalossa enää ehdi köllöttelemään kun maailma kiinnostaa enemmän 🙁 Tyttö nukahti ja nukkui ennen vain sylissä ja nyt ei rauhoitu kuin omaan sänkyyn. Enkä ole edes mitenkään ”kouluttanut” tähän. Se vaan tapahtui. Nyt muistelen kaiholla kuinka vielä kuukausi sitten nukuttiin yhdessä ja kuinka tyttö viihtyi sylissä.
No mutta kiva kuulla ettei se lapsi vältämättä jatka samoilla tavoilla ikuisuuksiin asti ilman kovia taisteluita. Meillä esikoinen varmaan oli vaan niin jääräpää ja päättäväinen tyttö että kaikessa saatiin kyllä opetella uusille tavoille pidemmän aikaa ennen kun alkoi sujumaan.
Tässä hieman pohdittavaa: https://www.facebook.com/imetyskolmenkauppa/photos/pb.638687309581132.-2207520000.1425333964./673059809477215/?type=3&src=https%3A%2F%2Ffbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net%2Fhphotos-ak-xpf1%2Fv%2Ft1.0-9%2F10458205_673059809477215_6120993724333384759_n.jpg%3Foh%3D77d637f798de31bdef447a1f167e93af%26oe%3D55873822%26__gda__%3D1435641160_65880ce5b3296fddf9901a90cd1d4854&size=720%2C960&fbid=673059809477215
Hyvää asiaa, joskus oon aiemminkin tainnut lukea saman tekstin, ehkä imetystuen sivuilta..
Miten sinä ja osa kommentin kirjottajista tavallaan oikeen kierrätte tuon iho kontaktin (pahalta kuulosti eräs kommentti jossa ihokontaktia vältettiin tekemällä peitosta muuri vauvan ja äidim väliin, ainakin minun korvaani) ja syleilyn, hellyyden ja kaiken sen joka piti minun vauvani sekä minut tyytyväisenä koko ajan! Kirjaimellisesti. Ei itkenyt, ei valvottanut, ei mitään. Itsekkin olin pirteämpin ja onnellisempi kuin koskaa. Ja ei muuten ole oppinut sylivauvauksi vaikka sylivauva oliki niin kauan kunnes lähti itse ympäristöä tutkimaan ja kiinnostumaan muustakin kun äidistä, (ja vaikka on syleilty paljon voinn kertoa että jos minusta olisi kiinni,niin olisin vieläkin koko ajan syleikkäin tuon melkein 2veen kanssa! Mutta kun se haluaa painaa mennä vaan!) Ja sen aika koitti meillä todella varhain, 5kk lähti eteenpäin ryömien ja sitä ennen jo peruuttaen.
En todellakaan suosittele mitään muuta kuin syliä ja läheisyyttä x10 sillä sinä äitinä olet pienen vauvasi tuki, turva, ravinto, koko maailma!
Ja pakko lisätä tähän että tulee itselle todella kurja ja surullinen olo kun lukee kuinka pientä itkuhuutavaa vauvaa yritetään pitää äidistä erossa nukkuessa pinnasängyssä, sitterissä yksin, lattialla etc., vain sen takia että vanhempi pelkää ”lellivänsä” vauvan pilalle tai ”opettavansa” näillä keinoin vastasyntyneelle jotain!
Nyt nauti yhdessä vauvan kanssa tästä ajasta, koska liian nopeasti, sitä ei enää ole.
Se on todella hienoa jos oot jaksanut kantaa vauvaasi koko ajan sylissä! Mä en siihen pystyisikään kun on toinenkin lapsi jota pitää huomioida, onneksi vauva siis suostuu välillä nukkumaan muuallakin kun sylissä. Hellyyttä, syliä ja ihokontaktia vauva kyllä meilläkin saa ihan riittävästi, siitä voit olla varma! Itkuhuutavaa vauvaa en voisi muualla pitääkään kuin sylissä, enkä muulla tavalla kirjoittanut tekevänikään..
No huh huh! Tätä tekstiä lukiessa tuli niin pahamieli! Kyllä sen vauvanpaikka on sylissä ja perhepedissä! Äläkä mene antamaan korviketta ihan turhantakia. Imetys voi loppua nopeasti jos pullo alkaa pelkästään kelvata. Ja vauvahan saa siitä äidinmaidosta vastustuskykyä! Korvike myös sekoittaa lapsen suoliston. Noi kommentit vasta järjenjättiläisiltä on ”anna vaan lisämaitoa et lapsi olisi kylläinen” ja että pojat on nälkäisempiä” <— kyllä on niin soopaa taas neuvottu!
Sylissä meillä vauva onkin noin 95% ajasta kun ei muualla viihtyisikään! Perhepeti ei missään nimessä ole ainut vaihtoehto, vaan pinnasängyssä nukkuneista lapsista kasvaa aivan yhtä rakastettuja lapsia. Korviketta aion antaa oman jaksamisen mukaan, jos yöimetykset vain tihenee niin kuin Minean kanssa niin silloin varmasti kokeillaan.
Meillä auttoi se, ettei vauvojen annettu nukahtaa syliin. Vaati vaan tosi paljon johdonmukaisuutta, että aina silmien lupsuessa ei annettu nukahtaa syliin vaan kannettiin omaan sänkyyn tai sitteriin. Näin pojat oli aina hereillä (ainakin osityain) sänkyyn mennessään. Helpotti hirveästi jatkossa sitä nukahtamista ja nukuttamista meillä ei olla koskaan sitten harrastettukaan! 🙂
Tähän haluan kommentoida että juuri näin! Vauvan pitäisi saada herätä samasta paikasta minne on nukahtanutkin, muuten vauva saattaa pelästyä eri paikasta herätessään. Tietty monesti voi olla käytännössä vähän hankalampi juttu… Sillä ei vauvan kannalta ole useinkaan muuten merkitystä, missä nukkuu. Äideille sitten taas joillekin perhepeti on ehdottomasti paras kun taas joku ei saa nukuttua siinä lainkaan.
Mutta tulee vähän paha mieli näitä ( muita) kommentteja lukiessa, jokainen perhe on niin erilainen ettei toisen tapaa voi tuomita tuntematta perhettä!
Oonkin joskus lukenu samaa että varsinkin isompana vauvan tulisi tiedostaa nukkumapaikkansa ettei ole herätessään peloissaan.
Se olis kyllä hienoa, jos meidänkin vauva oppis ettei tissi oo ainut nukutuskeino. Öisin sitä on vähän vaikea välttää, mutta päivisin voisin kyllä tsempata asian kanssa.
Heippa Melina! Ymmärrän et nyt aika ja jaksaminen on kortilla ja Minean vaativa vauva-aika heijastelee taustalla. Uskon kuitenkin, ettei vauvaa kannata ”karaista” ja opettaa. Läheisyys (kosketus) saa esim aivot kehittymään. Pieni vastasyntynyt kun tuntee ja kokee erityisesti sylin kautta rakkautta ja huolenpitoa.
Mutta meillä oli kyllä niin rankka taival viime talvi, et samaistuin noihin lauseisiin. Kaikkeen ei vaan pysty repeämään kun on kaksi pientä tarvitsijaa! Korviketta en sotkisi kuvioon, äm on kuitenkin niin parasta ravintoa ja lapsen kuuluukin ohjailla imetystä. Vaikkakin ehkä saisit tunnin pidemmän univälin… Tosin jos se on henkisesti iso juttu, niin anna mennä. Pian se heräily (luultavasti) kuitenkin vähenee. Ehkä 😀
Hanki ehdottomasti Tula tai vastaava! 🙂
Voimia ja tsemppiä!
Voin uskoa ettei helppoa oo ollut teilläkään, kun lasten ikäero on vielä pienempi. Nyt vielä toistaiseksi onneksi kaikki sujuu hyvin ja heräämisiä jaksaa, mutta jos syöntivälit jatkuu pitkään samanlaisina, tai vaan tihenee niin kuin Minealla, niin sitten luulen että ongelma on osittain myös mun maidon riittävyydessä. Imetys on kyllä mullekin tärkeä juttu, mutta harmittaa kun iteltä ei koskaan tunnu maitoa tulevan kerralla kunnolla.. Kiitos tsempeistä :)!
Heippa Melina! Ymmärrän et nyt aika ja jaksaminen on kortilla ja Minean vaativa vauva-aika heijastelee taustalla. Uskon kuitenkin, ettei vauvaa kannata ”karaista” ja opettaa. Läheisyys (kosketus) saa esim aivot kehittymään. Pieni vastasyntynyt kun tuntee ja kokee erityisesti sylin kautta rakkautta ja huolenpitoa.
Mutta meillä oli kyllä niin rankka taival viime talvi, et samaistuin noihin lauseisiin. Kaikkeen ei vaan pysty repeämään kun on kaksi pientä tarvitsijaa! Korviketta en sotkisi kuvioon, äm on kuitenkin niin parasta ravintoa ja lapsen kuuluukin ohjailla imetystä. Vaikkakin ehkä saisit tunnin pidemmän univälin… Tosin jos se on henkisesti iso juttu, niin anna mennä. Pian se heräily (luultavasti) kuitenkin vähenee. Ehkä 😀
Hanki ehdottomasti Tula tai vastaava! 🙂
Voimia ja tsemppiä!
Mä ymmärsin kyllä tuon läheisyyspointtisi aikoinaan samoja ajatuksia pyöritelleenä, mutta jälkeenpäin sitä havahtui siihen että pelko oli ihan turha 🙂 Enemmän energiaa siihen pähkäilyyn meni ja kun vain päätettiin antaa alkuaikojen mennä omalla painollaan, oli vauva-aikakin ihanaa. Ja oppihan tyttö kuitenkin nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä, kun oli vähän isompi 🙂 Mä olen myös testannut yhden vauvan kanssa syöttämistä ja omaan sänkyyn siirtämistä ja toisen kanssa vieressä syöttämistä, ja ekan vauvan kanssa itkin aika äkkiä kun en osannut syöttää makuulteen – taivas aukeni kun sen opin ja vain imetin unipöhnässä 😀
Mutta mitä öisin heräilyyn tulee niin johtuu se vain siitä, että vauvan maitotilaus äidille menee tehokkaimmin perille yöaikaan ja siksi vauvat herättelevät tuolla tavalla etenkin tiheän imun aikaan. Tunninkin välit ovat silloin normaaleja, kun tilaus on menossa. Korvikkeen antaminen tuossa vaiheessa ennen yöunia voi siksi häiritä tilauksen tekemistä (korvike sulaa huonommin, eikä vauva ei herää tilaamaan maitoa), jolloin maitomäärä ei jatkossa vastaa tarvittavaa tasoa. Tämä nyt siis ihan puhdasta teoriaa, mutta jos tuollainen heräilytiheys jää päälle moneksi kuukaudeksi, tarvitsee äiti tietenkin tavalla tai toisella unta. Voithan koittaa tarjota rintaa useammin päivisin, jos se vaikuttaisi öihin?
Pähkinän kuoressa haluaisin vain tsempata uskomaan että kyllä se siitä ja te pärjäätte aivan varmasti! 🙂 Enkä usko hetkeäkään etteikö tarkoitus olisi antaa läheisyyttä ja ja sylia möhikselle, älä ota itseesi ylemmistä kommenteista ♥ Jotkut vain vetävät aina omia päätelmiä, eikä vika ole silloin kirjoittajassa.
Kiitos kivasta kommentista ja sanoista!
Mäkin ajattelisin niin että menossa on varmaan tiheän imun kausi kun vauva syö nyt niin usein. Täytyy vielä viikko, pari katsoa mihin suuntaan välit menevät ja jos vielä silloinkin syödään alle 2h syötöin, pitää harkita kokeilua korvikkeella.
Jos haluat imettää, liity facebookissa imetyksen tuki ry sivuille. Sieltä saa hurjasti hyviä vinkkejä imetystukiäideiltä 🙂
No sepä täytyykin tehdä! Kiitos vinkistä!
Tsemppiä! Tuli mieleen niin oman esikoisen vauva-aika, ihan samoja ajatuksia pohdin silloin. Uskon kuitenkin, että vauva tietää mitä haluaa ja rauhoittuu vain sillä keinolla. Totta on, että vauvat tarvitsee paljon syliä ja läheisyyttä, mutta vauvojen luonteissakin on paljon eroja. Meillä tosiaan esikoinen oli sellainen sylihiiri, että missään muualla ei oikein kelvannut olla. Kuopus taas nukahti paremmin omaan sänkyyn kuin syliin, vaikka alkuun väkisin yritin nukuttaa häntä syliin (kun luulin että niin kuuluu tehdä). Sitten ikäänkuin vahingossa huomasin, että hän nukahti ihan tyytyväisenä omaan sänkyyn kun hänet sinne hetkeksi jätti. Samoin öisin syötön jälkeen siirsin hänet aina takaisin omaan sänkyyn. Päivisin syliteltiin sitten enemmän. Mutta teidän tapauksessa perhepeti kuulostaisi ihan järkevältä, jos poika tykkää ruokailla niin usein ja pitkään. Mutta älä myöskään pelkää antaa korviketta ”turhaan”, ihan yhtä oikeutettu olet sinäkin lepäämään ja saamaan vaikka yhden pidemmän unipätkän, jos vaan korviketankkaus toisi siihen helpotusta. Meillä on molemmat lapset olleet olosuhteiden pakosta pulloruokittuja melkein alusta saakka, ja podin siitä toisinaan tosi huonoa fiilistä, mutta ihan terveitä ja järkeviä lapsia niistä kasvoi, ja varmasti saivat syliä ja läheisyyttä ihan tarpeeksi, myös isältä 🙂
Pulloruokinnassa on musta se iso etu että isä pääsee alusta asti osallistumaan ihan eri tavalla vauvan hoitamiseen. Mutta tosiaan, koitan kyllä imettää ainakin puolivuotiaaksi asti, korviketta voisin kokeilla jos syöntivälit tästä vaan tihenee. Nyt tuntuu että maitoa ei olisi vauvan tarpeisiin kun vauva mielellään söisi kerralla molemmat tissit, mutta ehkä menossa on tiheän imun kausi.
Olisi kyllä mahtavaa jos Möhiskin oppisi nukahtamaan ilman tissiä, mutta ehkä sen sitten aika näyttää.. Joskus vauva on nukahtanut sitteriin, mutta herää siitä melko nopeasti tyytymättömänä. Ehkä tämä meidän kakkonen sitten vaan on samanlainen sylivauva kun ykkönenkin..
Pakko kommentoida kun aloin lukemaan nuita muiden kommentteja. Itse ymmärrän täysin tuon sinun pointtisi ja eihän tuossa hyvänen aika ollut kyse siitä että et halua antaa lämpöä ja läheisyyttä lapsellesi. Toivottavasti et pahoittanut nuiden kommenttien takia mieltäsi.
Olen itse sitä mieltä että nuin pieni lapsi todellakin oppii siihen jos nukutetaan syliin, nukkuu vain sylissä ym. Koska itsellä on siitä ainakin ihan omaa kokemusta ensimmäisen lapsen kohdalla. Toisen lapsen kohdalla tehtiinkin juuri nuin mitä tekin oletta koittaneet. Nukkui yöt omassa kehdossaan, nukahti itse sänkyynsä kun oli väsynyt ja viihtyi muuallakin kuin sylissä ym.
Enkä tarkoita että lapsi ei olisi saanut rakkautta ja läheisyyttä tästä huolimatta. Vaan uskon että kun vanhemmat eivät ole väsyneitä, jaksaa sitä läheisyyttä ja rakkauttakin antaa ihan erilailla. Varsinkin kun on toinenkin lapsi, jota pitää huomioida.
Itsekkin suosittelen lisämaidon antamista jos yöheräily on pidempään nuin tiheää. Tärkeäähän on että lapsen ei tarvitse olla nälkäinen.
Tsemppiä sinne ja suloinen poika teillä ♡
Kiitos Sini!! Onneksi negatiiviset kommentit ja väärinymmärtäjät on vain pieni vähemmistö ja suurimmaksi osaksi lukijat on tosi mukavaa porukkaa ja osaa antaa kritiikin rakentavasti. Se on juurikin niin että iloinen ja pirteä vanhempi on parempi vanhempi ja jos meillä heräilyt jatkuu pitkään yhtä tiheinä, on sitä korviketta edes kokeiltava. Tissistä tulee vauvalle niin helposti tutti, varsinkin jos maitoa ei tule kovin paljoa.. Toivotaan kuitenkin että nyt kyse olisi vaan tiheästä imusta, en nimittäin ehkä ihan näin aikaisessa vaiheessa olisi valmis luovuttamaan..
Tsemppiä rankkaan vaiheeseen ja onnea tulokkaasta! 🙂
Mä niiiiiin ymmärrän ton puheen noista ristiriitaisuuksista! Haluis tavallaan mennä ihan täysin vauvan ehdoilla, mutta sitten pitäis itekin jaksaa, ja toisaalta huomioida myös isompaa lasta, puolisoakaan unohtamatta.
Me ainakin ollaan oltu aika finaalissa viimeiset vuodet, vaikka olemme kahden lapsemme kohdalla koittaneet niin samoja kuin eri juttuja. Nyt ollaan jo vauvavaiheesta voiton puolella, mutta näin jälkikäteen olen päätynyt siihen, että muiden neuvoilla ei oikeastaan ole juurikaan väliä. Aina on joku joka sanoo, että olisi kannattanut tehdä alusta alkaen niin tai näin, niin teillä nukuttaisi nyt paremmin. Niinpä niin… Meillä molemmat lapset, niin ihania kuin ovatkin, ovat olleet kovia heräileen, kovia tissitteleen, olemaan sylissä, pikkuvauvana myös huutamaan. Joidenkin vauvat ovat niin rauhallisia, että niiden unitapoihin voi vaikuttaa jo suht pienenä. Mutta ei meidän tai monen muunkaan, rutiinit on olleet ja monet konstit kokeiltu, mutta voimakastahtoiset ja suuritarpeiset vauvat eivät vaan viihdy kun siinä tissillä/sylissä (jos siinäkään). Ja se tuttikaan ei kelpaa… Eikä oikein isikään. Meillä oli yksikin kausi, n. 3-6kk iässä, että kuopus ei suostunut nukkumaan/olemaan päivälläkään oikein missään muualla kuin kantoliinassani tai sylissä tissillä. Yöllä sitten vieressä tissillä. Se oli aika rankkaa, kun ei saa hetken rauhaa päivälläkään, kun pieniä unipätkiä piti koko ajan hytkytellä liinassa. Lisäksi antaa esikoiselle huomioo samalla. Vaunut ei kelvanneet.
Isommalle ei hennottu tehdä unikouluakaan, mutta nuoremmalle oli pakko ihan oman jaksamisen takia (n. 7 ja 11 kk iässä) Eikä sekään oo ollut mikään tae heräämättömyydelle. Oon tottunut siihen että lähes aina väsyttää ja ajatellut, että meidän lapset vaan on heräileväistä sorttia, isompanakin. Sitten ei tunnu siltä että olisi itse pitänyt tehdä jotain toisin, kun parhaamme on kuitenkin voimien mukaan yritetty. Toivotaan että teillä ihmeellisesti pitenis noi yöunet!!! Jaksamista!!
Suuret kiitokset tsemppauksista!!
Kuulostaa niin tutulta tuo voimakastahtoisuus, suuritarpeisuus ja heräily! Meillä tyttö onneksi nykyään nukkuu yöt suurimmaksi osaksi heräilemättä, mutta kyllä sitä on tosi väsynyt silloin kun molemmat heräilee. Omat unet jää varmasti niinä öinä pariin tuntiin, ja kun päivälläkään ei oikein pääse nukkumaan niin sitä helposti väsyy. Ehkä se tosiaan on vaan todettava itselleen että unettomuutta on tiedossa vielä pitkän aikaa, jospa sen niin kestäisikin paremmin.. Jaksamista myös sinne teidän arkeen!
Hei!
Nyt on kyllä ollu törkysuisia kommentoijia liikkeellä. Mä en ymmärrä kuinka tästä sun tekstistä joku pystyy lukemaan sen, että sä et muka antaisi lapselle läheisyyttä. Käsittämätöntä. Olen myös sitä mieltä, että lapsen hyvinvointi perustuu paljolti siihen miten äiti jaksaa. Jos äiti on kovin väsynyt ja stressaantunut niin silloin on lapsikin, lapsi aistii niitä vanhemman tuntemuksia. Siksi on tärkeää tehdä asioita teidän jaksamisen mukaan ei sen mukaan mitä kukakin kukkahattutäti käy sanomassa.
Mulla ei itselläni ole lapsia vielä joten omakohtaisia unineuvoja en osaa antaa, mutta tosi moni ystävä on kehunut kapalointia. Sitä on myös käytetty minulla silloin kun olin vauva ja miestäni on myös kapaloitu. Me ollaan molemmat oltu vauvoina levottomia ja se on ollut se mikä on rauhoittanut. Olen hoiva-alalla töissä ja olen huomannut, että isommatkin lapset hyötyvät siitä. Etenkin vauva joka on tottunut olemaan pienessä tilassa kohdussa kokee avoimet tilat ja ympäristöt pelottavina. Kapalointi auttaa siihen, että lapsen jalat ja kädet eivät pääse heilumaan vapaana vaan aina on jotain joka ottaa vastaan. Samaan vissiin perustuu kantoliinat. Niissä toki plussana läheisyys. 🙂 Perhepedit, joista täällä on myös puhuttu on vähän kakspiippunen juttu. Toiset vannoo nimenomaan sen nimeen, toiset ei missään nimessä ota lasta samaan sänkyyn missä itse nukkuu. Niitä juttuja joissa lapsi on kuollut samaan sänkyyn kun vanhempi on pyörähtänyt päälle on paljon ja mua ne ainakin pelottaa sen verran, että jos meille joskus lapsia siunaantuu niin perhepeti ei ole mikään ensimmäinen vaihtoehto. Itse olen ainakin niin levoton nukkuja, että pyörin ja hyörin kuin väkkärä. Au pairina joskus perheen pienin tuli viereen nukkumaan ja nukuin silloin aina tosi huonosti kun tiesin, että on pieni (3v.) vieressä.Vaihtoehtoja on muitakin. On niitä pinnasänkyjä joista saa laitaa laskettua tai sitten sen oman käden voi laittaa sieltä pinnojen välistä sinne sänkyyn lapsen viereen. Tiedän myös yhden perheen, joka nukkui sängyssä ns. poikittain äitiyspakkauslaatikko vieressä, jotta lapsi oli lähellä, mutta tukehtumisvaaraa ei tullut. 🙂
Tsemppiä just sen teidän rytmin ja oman tavan löytämiseen! Ja nautinnollista vauva-aikaa. 🙂 <3
Kiitos Johanna!
Mä aloinkin pari viikkoa sitten kääriä tota meidän pikkumiestä peittoon niin että öisin siirtäminen omaan sänkyyn sujuisi helpommin, ja se on kyllä tepsinyt! Heräilytiheyteen se tuskin on meillä vaikuttanut, mutta nyt poika suostuu jatkamaan paremmin uniaan eikä herää samantien uudelleen vaatimaan lisää rintaa. Huomasinkin että nykyään myös myydään sellaisia ”pesiä” jossa vauva voi nukkua vanhempien välissä. Käteviä varmasti nekin.
Minulla on juuri 7vkon ikäinen vauva ja mietin samoja asioita. Meillä tankkaillaan illasta hyvin (2h välein) joten nukkuu sit 4h pätkissä yön. Ja koetan pitää hereillä illan klo 19-22 niin nukkuu sit yön. En nukuta tissille koskaan enkä syliin. Ja SILTI annan kyllä rakkautta ja syliä. Mut nukahtamisen vauva saa ihan itse tehdä omassa sängyssä. Ja näin meillä toimii homma ja äitikin saa nukkua. Eli kyllä, vauvan uniin voi hieman vaikuttaa. Ja kyse ei nyt ole mistään unikoulusta.
Täällä ihmiset nyt ymmärtäneet väärin kirjoituksesi. Tuskin tarkoitit mitään vauvan huudattamista.
Oletko kokeillut unipussia? Meillä on öisin käytössä niin vauva ei havahdu kylmään kun nostan syötön päälle omaan sänkyyn.
Unipussiaen ole vielä saanut aikaiseksi hommattua, mutta kapalointia oon koittanut tehdä öisin. Ja se taitaa jonkin verran auttaakin, kun siirto omaan sänkyyn sujuu paremmin. Miten ihmeessä sä saat pidettyä niin ettei vauva nukahda tissille? Sitä mäkin oon nimittäin yrittänyt, mutta erittäin huonoin tuloksin 🙂
Heippa, ymmärrän täysin mitä ajat takaa! Kyse ei ole vauvan karaisusta, hylkäämisestä, huudattamisesta tai hänen tarpeidensa väheksymisestä. Vaan siitä, miten vauvaa voi pienin askelin, yksi pikkuinen askel kerrallaan, johdattaa sellaisiin rutiineihin nukkumisen ja syömisen kanssa, että elämä koko perheellä on mukavampaa ja rauhallisempaa. Ellei nyt heti, niin ainakin tulevaisuudessa 🙂
Jos perhepeti, kantaminen ja tiheät imetykset läpi koko vauvavuoden toimivat jossain perheessä ilman että äiti väsyy ja kokee ahdistusta, huonounisuutta ja selkäkipuja niin mahtavaa. Jos ne eivät toimi, voi arjen hoitaa muullakin tavalla ilman, että terveen vauvan perusturvallisuus järkkyy tai olisi millään muotoa huono äiti. Ja ilman karua unikoulua, nälässä pitämistä tai huutokonsertteja.
En voi muuta kuin lämpimästi suositella Tracy Hoggin Vauvakuiskaaja-kirjoja. Itse luin niitä, kun vauvani oli 3kk ikäinen, ja toivoin, että olisin tiennyt tällaisesta ”tyylistä” jo heti alkumetreillä. Jos meille joskus toinen lapsi tulee, aloitan vauvakuiskaajan metodeilla heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Meillä Hoggin opit ovat siis toimineet erinomaisesti, ja kuten kaikissa -ismeissä ja suuntauksissa, voi ihan itse valita, mitä menetelmää ja sen osia omaan lapseensa ja perheeseensä soveltaa. Hogg ei esimerkiksi teilaa perhepetiä tai imetystä, mutta hän hakee kaikessa perheelle parhaiten toimivaa tapaa. Tapaa, joka toimii nyt ja myös vuoden päästä. Minä itse uskon, että lapsen voi opettaa huonoille tavoille. Pienellä vauvalla uneen hytkyttely jumppapallolla istuen tissi suussa monta kertaa päivässä varmasti tepsii oikein hyvin. Mutta onko sama tyyli toimiva vielä 12-kiloisen taaperon kanssa?
Tsemppiä vauvavaiheeseen Möhiksen kanssa! 🙂
Ihanaa että suurin osa on kuitenkin ymmärtänyt mitä halusin tekstilläni sanoa ja kiitos tsemppauksista! Oon ihan samaa mieltä, että kaikki keinot ei toimi kaikilla perheillä – mä en ole se äiti joka jaksaisi heräillä vielä 1-vuotiaankin kanssa 5 kertaa yössä. Tai tietenkin jaksaisin, mutta valitsen ennemmin toisin jos se vaan mitenkään on mahdollista tehdä niin ettei se vaikuta lapseen.
Jonkun Hoggin kirjan taisin Minean aikana lukeakin, mutta kiitos vinkistä, haenpa ens kirjastoreissulla itelleni luettavaa 🙂
Meidän lapset ovat olleet vauvoina hyvin erilaisia nukkujia. Esikoinen ei vauvanakaan osannut nukkua vieressä, joka imetyksen jälkeen uinahti omaan sänkyyn. Kuopus puolestaan nukkui kyljessä kiinni yli vuoden ikään, vaikka (tai ehkä juuri sen takia) elämänsä ensimmäiset viikot nukkui keskolassa pakon sanelemana yksin omassa kopassaan. Niin monta erilaista tapaa nukkua lapsiperheessä olen nähnyt sekä ystäväperheillä että työn puolesta. Olen tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on, että koko perhe nukkuu 🙂 Tsemppiä!
Mä luulen että meilläkin vaikuttaa läheisyyden tarpeeseen ja imetysvaikeuksiin se että molemmat lapset on olleet ennenaiakisia ja suht pieniä. Ainakin tuntuu siltä että normaaliaikaisten lasten vireystila on jo syntymästä parempi niin jaksavat valvoa pieniä pätkiä, ja myös imeä tissiä kerralla kunnolla.
Hei, ymmärrän täysin pointtisi! Piti vain sanoa, että meillä täysimetys kesti vain pari kk ja silloin heräili yöllä n. 2h välein, sitten kun siirryttiin korvilkkeeseen herättiinkin tunnin välein 3 kuukautta.. Meillä se ei siis ainakaan taannut pidempiä unipätkiä, päinvastoin. Tsemppiä!
Voi ei, voiko se mennä noinkin päin!? Mä oon aina uskotellut itelleni että korvike kyllä pidentää unia jos muuten homma alkaa käydä liian raskaaksi..
Luin sun uusimman postauksen ja oli pakko tulla katsomaan mistä täällä kommenttiboksissa oikein vaahdotaan 😀 Meillä meni kuopuksen kanssa ensimmäinen kuukausi niin, että nukkui yöllä vieressä, koska söi tiheästi sillä ei jaksanut vielä imeä kunnolla. Ja mä nukahdin sitten aina enkä siirtänyt omaan sänkyyn. Pian siitä rupesi syömään nopeammin mutta välit pidentyivät etenkin yöllä ja nostin omaan sänkyyn aina syönnin jälkeen, mutta vasta kun oli nukahtanut sillä uneen silittely ei auttanut. Tutti auttoi meillä mutta senkin kapistuksen tarkoituksen hoksasi vasta n1,5kk iässä, joten teidänkään ei kannata luopua toivosta 😉 sen avulla yölläkin sai imetysväliä pidennettyä. Päivällä vauva ei tahdo nukkua, paitsi liikkeessä. Parhain kikka on meillä kantoreppu! Siihen uuvahtaa ennätysajassa ja annan vaipua sikeämpään uneen jonka jälkeen nostan omaan sänkyyn ja jatkaa siellä unia. Muussa tapauksessa nukkuu ehkä 15 min ja herää, kantoreppunukutuksen jälkeen voi nukkua parikin tuntia 🙂
Mutta voin tosi hyvin samaistua sun fiiliksiin, kun sen verran tuoreessa muistissa ovat! Öisin varsinkin tuntui juuri noihin aikoihin tosi turhauttavalta, enkä itse ainakaan pysty nukkumaan rennosti jos vauva on vieressä. Meillä ei myöskään kumpainenkaan lapsi viihtynyt yhtään selällään nukkuessaan, vaan kyljellään ja mahallaan ja kuopuksenkin käänsin heti mahalleen nukkumaan kun niskat vahvistuivat sen verran että jaksaa päätään nostaa ja kääntää. Näin ne nukkuu paljon rauhallisemmin kun ilma pääsee paremmin ulos eikä huitovat kädet herätä. Tosin tätähän ei vissiin suositella, mutta toimii meillä 🙂
Nyt tuli kyllä niin pitkät jorinat että huh! Pointtina oli että ymmärrän sua täysin ja tsemppiä! Elämä varmasti helpottaa kun Möhis pikkuisen kasvaa 🙂
Kiitos Maaria!
Kyljellään mekin ollaan nukutettu ja kapalossa, ettei vauva heräisi juurikin omaan huitomiseensa. Minea nukkui aikoinaan ainoastaan mahallaan yöllä, joten nukutettiin jo aika pienenä niin, vaikka sitä ei tosiaan nykyään suositella. Täytyy varmaan kaivaa rintareppu kaapista ja kokeilla noihin päiväuniin sitä! Minea tykkäsi siinä nukkua mutta heräsi kyllä jos siirsin siitä omaan sänkyynsä. Jospa Möhiksen kanssa toimisi..