Torstaina päästiin taas kuukauden tauon jälkeen tsekkaamaan Nooan mitat 2kk neuvolakäynnillä, joka oli yhdistetty terkkari ja lääkäri sekä mun jälkitarkastus. Vielä tätä ennen ei neuvolassa ole otettu pituusmittoja, joten kasvua on vain saanut arvailla sitä mukaa kun vaatekoot on jääneet pieniksi, ja nehän on! Pituutta meidän vajaa 2-kuukautisella oli 56,3cm ja painoa huimat 5,2kg! Kuukaudessa painoa oli tullut noin 1,5kg, lääkäri ja terkkari molemmat naureskellen totesivat että hyvin ainakin maito näyttää riittävän eikä minkäänlaista lääketieteellistä syytä tuttipullon ja lisämaidon antamiselle ole. Mulle tämä ei tullut yllätyksenä, kun miettii kuinka tiheästi Nooa kuitenkin syö, ja näkyyhän tuo kasvu aika selkeästi naaman, käsien ja jalkojen pyöristymisessäkin. Huvitti katsoa pariviikkoisen Nooan kuvia, joissa jalat oli pelkät tikut ja naama luuta ja nahkaa, kun taas nyt meininki on onneksi täysin toinen. Ihan samalla tavalla kasvu kylläkin meni Mineallakin, vertasin nimittäin mittoja ja melkein täsmälleen samoja lukemia löytyi molempien neuvolakorteista tässä vaiheessa.
Tällä käynnillä annettiin myös eka rokote, suuhun annettava rotavirus-rokote. Me mennään normaalin rokoteohjelman mukaan, ihan jo siksikin että aiotaan joskus tulevaisuudessa matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle, joten on lapsen edun mukaista saada normaalirokotteet. Ylimääräisiä rokotteita, kuten kausirokotteet tai rokote vesirokkoon, ei todennäköisesti tulla kummallekaan lapselle antamaan, eikä niitä olla kyllä otettu itsekään monistakaan syistä. Mitä vähemmän sen parempi, mutta ihan kaikkea ei jätetä onnen varaan. Näihin rokoteasioihin löytyy varmasti monia mielipiteitä puolesta ja vastaan, jokainen tehköön niin kuin parhaakseen näkee, mutta itse koitan luottaa tutkimustietoon ja samaan aikaan välttää niitä ei-niin-välttämättömiä rokotteita. Vähän kuin antibiootitkin, yhtään varmuuden vuoksi reseptiä en tule lunastamaan, enkä toivottavasti kovin montaa aiheestakaan määrättyä..
Lääkärintarkastuksessa kaikki oli ok, mitä nyt Nooan lonkissa oli pientä naksumista, mutta ei kuulema mitään sellaista josta olisi syytä huolestua. Meidän neuvolalääkäri sattuu onneksi olemaan mukava, nuorehko, ymmärtäväinen ja tietävä naislääkäri, jonka kanssa juttu olisi luistanut pidempäänkin, kun pohdiskeltiin Nooan tällä viikolla alkanutta itkuisuutta. Illat on nyt menneet itkuhuutoa parin tunnin ajan kuunnellessa, ja päivälläkin Nooa viihtyy tosi huonosti missään muualla kuin sylissä, ja sylissäkin kiukkuaa lähes koko ajan. Maidon määrään itkuisuus ei voi liittyä, koska kerrankin mulla on sellainen olo, että nyt maitoa tulee juuri sopivasti. Kannatti jaksaa taistella ne tiheämmän imun kaudet! Lääkäri sanoi että mahassa on selvästi ilmaa, joten johtuisiko itkuisuus sitten mahavaivoista? Syöminen tai kanniskelukaan ei oikein tahdo auttaa, välillä Nooa alkaa innoissaan imeä rintaa kunnes taas saa rintaraivarit. Tuttipulloakin Niko koitti parina iltana tarjota, muttei saanut Nooa nielemään juurikaan mitään, joten itkuja on kait vaan kestettävä ja toivottava että ne loppuisi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Pientä tappiomielialaa se joka tapauksessa tänne luo, kun kuvittelin että tämän vauvan kanssa ollaan jo voiton puolella ja säästyttiin iltaitkuilta. En oikein jaksa ymmärtää, miten me saadaan huonosti nukkuvia, päivisin kiukkuisia, vatsavaivaisia ja iltaitkuisia vauvoja.. Vai onko tämä kaikki vaan ennenaikaisuuteen ja suoliston kehittymättömyyteen liittyvää? Miksi muiden vauvat jaksaa iloisena seurustella jo tässä iässä? Tai olisiko Nooankin kohdalla kyse jostain maitoyliherkkyydestä? Kaikesta stressaamisesta huolimatta päivät menee käsittämättömän nopeasti, liian nopeasti, joten kyllä vielä pari viikkoa jaksaa seurata tilannetta, josko tämäkin olisi vain ohimenevä vaihe. Ja ellei, niin sitten siirrytään maitotestien kautta korvikkeeseen ja pidetään peukkuja tyytyväisemmän vauvan puolesta. Mitä kuuluu teille muille vauvavaihetta eläville?
Löydätkö mitään yhteyttä sun syömisen ja Nooan itkuisuuden välillä?
Meidän vauva reagoi selvästi äidinmaidon kautta ainakin rukiiseen, sipuliin, paprikaan, limsaan, suklaaseen, ja suurempaan määrään irtokarkkejakin.
Tuleepahan pidettyä ainakin äidin herkuttelu aisoissa, hah. 🙂
Oi ei, jos joutuisi luopua kaikista herkuista! Oon koittanut tarkkailla onko mun syömisillä merkitystä, mutta luulen ettei ole kun yhtä itkuiselta Nooa vaikuttaa aina. Nyt kuitenkin päätin testata maidotonta, se kun ehkä on se eka mikä tulee mieleen..
Hei! Mä olen ainakin oman kokemukseni mukaan sitä meiltä, että nämä itkuisuudet ja tyytymättömyydet liittyvät nimenomaan ennenaikaisuuteen! Meillä syntyi neiti kolmisen viikkoa ennen aikojaan, ja vatsanpurut alkoivat parin viikon iässä ja loppuivat 3-4kk tienoilla. Meillä kokeiltiin kaikkea mitä vaan voi alkaen omasta ruokavaliosta jatkaen lääkkeellisiin helpotuksiin ja hierontaan ja monet muut keinot niiden välillä, ja mikään muu ei auttanut kuin aika, ja siinähän se kaikkea kokeillessa nopeasti menikin. Tsemppiä kipuisan vauvan kanssa eloon, ja ihan varmasti se päivä vielä tulee kun helpottaa, voimia!
Kiitos tuhannesti tsempeistä! Todennäköisesti se on juurikin aika mikä auttaa, mutta onhan se tosiaan omaa mieltä helpottavaa kokeilla eri keinot siltikin. Tuntee ainakin yrittäneensä 🙂
Hei! Etsi vyöhyketerapeutti tai paremmin refleksologi! Meillä molempien poikien mahavaivoja saanut erittäin tehokkaasti hoidettua luonnollisin menetelmin. Ja myöskin niitä korvatulehduksia 🙂
Ja tosiaan. Molemmat pojat syntyi ennenaikojaan. Luonne toki vaikuttanut niin, että vanhempi oli kiukkuisempi pitempään, mutta on temperamenttisempi muutenkin. Nuoremmalla taas auttoi erittäin hyvin.
Vyöhyketerapiassa käytiin Mineankin kanssa ja se tuntui auttavan! Mutta miten toi refleksologi eroaa vyöhyketerapeutista, pitääpä googlata.
Meillä tyttö syntyi rv42 ja itkuisuutta oli ainakin siihen 3kk asti. Olkapäällä kulki koko päivän kotona, kun muuten itki, jos johonkin laski. Sylissäkin tyytymätön ajoittain ja illan tullen joka ilta iltaitkut. Sai sitten koko päivän hytkytelllä ja jumpata, että helpotti vauvan olo. Mutta aika siihen varmaan parhaiten auttoi vaikka yritinkin löytää muutakin helpotusta vauvan oloon. Tsemppiä!
Kuulostaapa valitettavan tutulta touhulta.. Kiitokset tsemppauksista!!
Vaikka kaiken tekisi miten oikein niin vauva voi olla haastava. Itse ajattelin myös ensin että ollaan tehty jotain väärin kun vauva oli itkuinen ja luulin että se johtuu siitä että ollaan esikoisen kanssa niin avuttomia 😀 tsemppiä teille! Varmasti aika auttaa!
Mäkin ekalla kerralla ajattelin että liittyy varmaan osittain siihen että liikaa paapotaan esikoista, mutta ei näköjään ookaan niin kun samat touhut on tällä kakkosellakin.. Tiedä noista, vauvojen itkut on aina yhtä arvailua kun voi johtua melkein mistä vaan. Kiitos tsempeistä!!
Onnea pienokaisesta! Ihana poju. Meiltä löytyy runeberginpäivänä syntynyt tyttönen, joten melko samanikäisiä taitavat olla. Itkuisuus kuulostaa kyllä valitettavan tutulta, täällä illat on ne, jolloin huudegaan. Väkissä on parempia iltoja, jolloin ehtii jo ajatella että nyt helpottaa, mutta seuraavana iltana homma jatkuu. Joko teillä on homma helpottanut?
Neitokaisen 2kk mitat muuten olivat 4950g/54 cm. 🙂
Tuhannet kiitokset, ja onnittelut myös sinne pikkutytöstä! Ei ole kuin parin päivän verran ikäeroa meidän vauvoilla 🙂 Meillä on maidottoman dieetin ansiosta itkuisuus vähän helpottanut, mutta melko tyytymätön Nooa siltikin on. Yhtään ei haluaisi olla itekseen eikä suostu syömään tuttia, joten itkua saa kuunnella vähän joka välissä. Laittele välillä teidänkin kuulumisia näin kommenttiboksissa, on kiva kuulla miten muilla samanikäisillä vauvoilla menee!