Kesälomalla muistuu mieleeni ajat, jolloin olin vielä äitiyslomalla. Aamut venyivät pitkiksi, lähimpään puistoon ehdimme vasta silloin kun muut olivat jo lähdössä pian lounaalle. Sovimme lähes päivittäin treffejä äitiporukalla, lounastimme toistemme luona ja päivän suunnitelmat tehtiin aina lasten ehdoilla – päiväuniaika oli suurimmaksi osaksi se, joka määritti kaiken tekemisen. Vaikka lapset ovatkin kasvaneet noista ajoista, on monia asia säilynyt edelleen.

Edelleen meillä nähdään paljon ystäviä, lapsia ja aikuisia, ja edelleen minä olen lasten kanssa se porukka, joka viimeisenä ilmestyy pihoille. Kesäloman parhaita puolia onkin se, ettei mihinkään ole kiire ja arjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itselle sopii. En ole koskaan osannut noudattaa liian tarkkaa rytmiä oikein missään, vaan nytkin lomalla syömme sitten kun on nälkä ja joskus ruokaa laitetaan kahdesti, joskus vain kerran päivässä. Nautin vapauden tunteesta ja hetkessä elämisestä, en myöskään tahdo liikaa suunnitella tekemistä viikkoihin.

Lapsista huomaa että kesä on myös heille parasta aikaa. Molemmat tykkäävät olla ulkona enemmän kuin koskaan, uimassa pitäisi käydä vähintäänkin joka päivä ja jäätelökyselyihin saa vastata puolen tunnin välein ”ei, nyt ei voi ottaa jätskiä”. Vaikka alkukesästä puhuimme huvipuistoista ja laivamatkasta, on lapset tykänneet niin paljon pyöriä ihan tässä omilla pihoilla ettei kumpikaan ole vielä ehtinyt kaivata mitään sen erityisempää. Siitä saamme kiittää tätä eloisaa naapurustoa, jossa lapsilla on aina tarvittaessa leikkiseuraa. Ei tarvitse lähteä naapurin ovea kauemmas etsimään, kun tekemistä on jo keksitty riittävästi.

Tämä kuvissakin näkyvä pieni mies on se, joka eniten täyttää minun päiviäni tekemisellä. Nooa on touhukas ja omatoiminen, joskus ehkä aavistuksen liiankin kekseliäs ja nopea toimissaan, minkä takia saan useimmiten mennä pojan perässä tuhoja selvitellen. Ensimmäisellä kesälomaviikolla alkoi jo tuntua siltä, että voisin palata takaisin töihin ”rentoutumaan”, mutta pienen totuttelun jälkeen arki on alkanut lopulta sujua oikein kivasti. Ja onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa, ehkä jossain välissä siinä ehtii ottaa myös omaa aikaa.

Miten teillä on kesä vastaanotettu? Rennosti vai ohjelmaa suunnitellen?