Oli se vaan aikanaan melkoinen onni, että sain päähäni perustaa blogin. Ei vain siksi, että blogista on tullut kovinkin mieluinen asia tässä vuosien varrella, mutta sen takia, että se on tuonut elämääni niin paljon uusia tuttavuuksia – kuten nyt vaikka Kerttu. On vaikea sanoa, missä ystävyytemme nykyään olisi ellei samaan aikaan sattuneet vauvavuodet olisi yhdistäneet meitä entisestään, mutta todellinen henkireikä se siihen aikaan joka tapauksessa oli, kun oli joku, jonka kanssa ihmetellä vauva-arkea. Vain toinen pienen lapsen äiti voi todella ymmärtää, mitä on herätä kymmenettä kertaa yön aikana tai kuukausitolkulla kantaa tyytymätöntä vauvaa sylissään. Jostain ihmeen syystä vielä tuntui, että lapsemme sattuivat käymään samoja taisteluja aina samaan aikaan, ja seesteisempi aika oli sekin usein molemmilla pojilla yhtä aikaa, joten jokaisen whattsapp-viestin vastaukseksi tiesin saavani aitoa vertaistukea.

Nyt huomaa, kuinka on jo pidemmän aikaa saanut elää sitä elämän seesteisempää aikaa näiden kahden pikkupojan kanssa, sillä enää hyvin harvoin jaamme Kertun kanssa vinkkejä arjessa selviytymiseen tai viestittelemme lapsista ylipäätään. Yhteyttä pidetään edelleen yhtä tiuhaan tahtiin, mutta keskustelunaiheet on muuttuneet, ja tavatessa saamme jopa juoda kahvit pidemmän kaavan kautta samalla kuulumisia vaihtaen. Eilen sain istahtaa Kertun kahvipöytään juhlistamaan 2-vuotiasta, Kertun poika kun on syntynyt vain kuukausi Nooan jälkeen. Mietimme siinä molemmat, kuinka stressitöntä arjesta onkaan nyt tullut, kun pojat on jo noin isoja, tytöistä puhumattakaan. Ehdin päästä autosta ulos ja Kertun kotiovesta sisään, niin jo oli lapset rynnänneet pojat omiin ja tytöt omiin leikkeihinsä. Niin ne vaan tuntui meidän 2-vuotiaatkin leikkivän yhdessä, ajoivat autoilla vierekkäin, neuvottelivat kumpi leikkii milläkin lelulla ja silloin tällöin vaihtoivat sanan tai kaksi keskenään.

Kertun pojalle juhlat järjestettiin teemalla love you to the moon and back, ja kuten kuvista hieman näkyykin, oli koristelut, tarjottavat ja kattaukset kaikki upeasti toteutettu. Avaruusaiheinen musta-hopea kakku oli tilattu Minna bakesilta, ja maku oli tällaiselle suklaata rakastavalle aika nappivalinta. Menoa olisi riittänyt pidemmällekin iltaan, mutta Nooalle nousi lämpöä kesken juhlimisen, ja meidän oli lähdettävä kiireellä kotiin. Tai siis ”kiireellä”, en tiedä voiko kahden tunnin kahvipöydässä istumisen jälkeen sanoa lähteneensä kesken juhlien, hah! Tiedätte kuitenkin varmaan kuinka aika tuntuu lentävän silloin kun viihtyy ja on hauskaa?